Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
3
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
ikävä edesmennyttä vaaria
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="KäveleväNakki" data-source="post: 95912" data-attributes="member: 46"><p>Itsellä taas syöpä vei mummon tuossa hiihtolomalla. Käytiin häntä katsomassa noin puoli vuorokautta ennen hänen poislähtöään. Yleensä en tapaa hätkähtää mistään, ja tällaisia tilanteita on ollut ennenkin, mutta jotenkin hirveä tunne kun tuut sisään sairaalahuoneeseen, ja kuulet että on ihan hiljaista, joka on epätavallista koska mun mummo oli erittäin puhelias ja pirteä ihminen, ja siinä vaiheessa se henkilö on vaan varjo omasta itsestään. Ei jaksa enää puhua, ei liikkua, hengitys on pätkivää, ja ei ole enää varsinaisesti läsnä. Olihan se samalla tosin helpotus, että pääsi pois, koska mummolla oli niin kovia kipuja, ettei kestänyt edes syödä kunnolla. Tulee ikävä.</p><p></p><p>Välillä myös jopa pappaa tulee ikävä, tai enemmänkin sen juttuja mitä se kerto aina välillä, vaikka ei kovin monen suosikki henkilö ollutkaan käytöksensä takia (oli kuulemma joskus kova alkoholisti), enkä häntä kovin hyvin tuntenut, koska se ei juuri mulle jutellut, vaikka usein mummolassa kävin. Hänen kuolemasta on aikaa jo puolitoista vuotta, ja sanoikin menevänsä ''hiilipuolelle'', mutta tiedä häntä missä nyt lieneekään.</p><p></p><p>Onneksi mulla on vielä toinen mummo ja pappa elossa.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="KäveleväNakki, post: 95912, member: 46"] Itsellä taas syöpä vei mummon tuossa hiihtolomalla. Käytiin häntä katsomassa noin puoli vuorokautta ennen hänen poislähtöään. Yleensä en tapaa hätkähtää mistään, ja tällaisia tilanteita on ollut ennenkin, mutta jotenkin hirveä tunne kun tuut sisään sairaalahuoneeseen, ja kuulet että on ihan hiljaista, joka on epätavallista koska mun mummo oli erittäin puhelias ja pirteä ihminen, ja siinä vaiheessa se henkilö on vaan varjo omasta itsestään. Ei jaksa enää puhua, ei liikkua, hengitys on pätkivää, ja ei ole enää varsinaisesti läsnä. Olihan se samalla tosin helpotus, että pääsi pois, koska mummolla oli niin kovia kipuja, ettei kestänyt edes syödä kunnolla. Tulee ikävä. Välillä myös jopa pappaa tulee ikävä, tai enemmänkin sen juttuja mitä se kerto aina välillä, vaikka ei kovin monen suosikki henkilö ollutkaan käytöksensä takia (oli kuulemma joskus kova alkoholisti), enkä häntä kovin hyvin tuntenut, koska se ei juuri mulle jutellut, vaikka usein mummolassa kävin. Hänen kuolemasta on aikaa jo puolitoista vuotta, ja sanoikin menevänsä ''hiilipuolelle'', mutta tiedä häntä missä nyt lieneekään. Onneksi mulla on vielä toinen mummo ja pappa elossa. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
ikävä edesmennyttä vaaria
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja