Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 58836" data-attributes="member: 386"><p>onhan se tavallaan hyvä päästä avautumaan, kun ei olla nähty hieman yli kuukauteen hänen kesäloman takia D: miulla ois ollu mahollisuus jutella joko viime viikon lopussa tai tän viikon alussa yhen osastopsykologin kans, jonka kaa juttelinkin pari kertaa kun olin osastolla. ei ois kuitenkaan tuntunu luontevalta puhua hänen kanssaan, kun viime kerrasta on päälle pari kuukautta ja näin ollen oisin varmaan ottanu stressiä siitä että mitä sanon hälle ja mitä en kun mielessä on ollu niin paljon kaikkea. lisäks on viimeaikoina ollu todella epäsosiaalinen olo, niin tuntu että se tapaaminen ois vaan vieny voimia D: tavallaan kuitenkin harmittaa etten menny, koska hän on super mukava ja tultiin hyvin juttuun. mutta siis, oon alkanu miettimään ettei miun oma psykologi ookaan ehkä kaikkein paras henkilö auttamaan mua. tuntuu ettei psykologikäynneistä oo apua, sillä miun psykologi on jotenkin liian rauhallinen viilipytty. tarviisin puheliaamman ja enemmän neuvoja / näkökulmia antavan ammattilaisen puhumaan miun kans, koska meille syntyy melko usein kiusallinen hiljasuus, ja yleensä tuntuukin siltä kun puhusin seinälle. aion mainita tästä miun psykalle, kun vaikka oon käyny hänen luona nyt vähän päälle pari vuotta niin miun tila on menny koko ajan huonompaan suuntaan. välillä tuntuu että ne psykakäynnit sotkee päätäni entisestään, kun ois niin paljon asioita mielen päällä mutta en tiiä mitä sanon ja miten, sillä aika on kuitenkin rajallinen.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="haituvainen, post: 58836, member: 386"] onhan se tavallaan hyvä päästä avautumaan, kun ei olla nähty hieman yli kuukauteen hänen kesäloman takia D: miulla ois ollu mahollisuus jutella joko viime viikon lopussa tai tän viikon alussa yhen osastopsykologin kans, jonka kaa juttelinkin pari kertaa kun olin osastolla. ei ois kuitenkaan tuntunu luontevalta puhua hänen kanssaan, kun viime kerrasta on päälle pari kuukautta ja näin ollen oisin varmaan ottanu stressiä siitä että mitä sanon hälle ja mitä en kun mielessä on ollu niin paljon kaikkea. lisäks on viimeaikoina ollu todella epäsosiaalinen olo, niin tuntu että se tapaaminen ois vaan vieny voimia D: tavallaan kuitenkin harmittaa etten menny, koska hän on super mukava ja tultiin hyvin juttuun. mutta siis, oon alkanu miettimään ettei miun oma psykologi ookaan ehkä kaikkein paras henkilö auttamaan mua. tuntuu ettei psykologikäynneistä oo apua, sillä miun psykologi on jotenkin liian rauhallinen viilipytty. tarviisin puheliaamman ja enemmän neuvoja / näkökulmia antavan ammattilaisen puhumaan miun kans, koska meille syntyy melko usein kiusallinen hiljasuus, ja yleensä tuntuukin siltä kun puhusin seinälle. aion mainita tästä miun psykalle, kun vaikka oon käyny hänen luona nyt vähän päälle pari vuotta niin miun tila on menny koko ajan huonompaan suuntaan. välillä tuntuu että ne psykakäynnit sotkee päätäni entisestään, kun ois niin paljon asioita mielen päällä mutta en tiiä mitä sanon ja miten, sillä aika on kuitenkin rajallinen. [/QUOTE]

En ole robotti