Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="TalvinenRasia" data-source="post: 69040" data-attributes="member: 178">Moi! D: On pakko tulla taas kirjoittelemaan, kun samaistun niin jäätävän paljon. Mä &quot;ruoskin&quot; itseäni kaikesta - jos sanon väärin, mokaan, unohdan, soperran puhuessa, näytän kiukkuani, katson väärään paikkaan, ymmärrän väärin tai reagoin väärin. Tuossa jotain esimerkkejä. Tunnen edelleen syyllisyyttä asioista, jotka ovat voineet oikeasti tapahtua vuosiakin sitten. En tiedä, pystytkö samaistumaan tähän. Musta se tuntuu kuitenkin jo hiukan järjettömältä, että melkein itken, kun joskus vuosi sitten kuulin kysymyksen väärin ja tämän takia nolasin itseni. Nolaan itseni oikeasti usein, ja tästä seuraa huonommuuden tunne. Musta tuntuu, että kyllä vain, olen maailman ainoa ihminen, joka sekosi sanoissaan koulussa. Se ei todellakaan ole niin, mutta silti se tuntuu siltä ettei kukaan muu mokaa samalla tavalla ja mä olen siksi jotenkin huonompi? Virheiden tekeminen kuuluu kuitenkin elämään. Musta olisi kivaa, jos olisi joku toinenkin, joka on samanlainen Mokailun mestari niin kuin mä. Kirjoitan mokiani usein päiväkirjaan ja tyyliin vuoden päästä huomaan, ettei se yksi tilanne kaupan kassalla ole välttämättä niin kamala kuin mä aina ajattelen. Oon myos kuullut sanonnan, joka menee jotenkin näin: mitä huonompi reissu, sitä parempi tarina. Kirjoitin yhtenä päivänä esseen koulussa ja opettaja tuli lukemaan sen. Totta kai se oli mun mielestä nolo ja surkea, mutta sainkin kehuja. Tietysti tuli myös kritiikkiä ja mä oon oppinut, että kun kuuntelen ja nyökkään, kritiikki menee päähän. Oon vaan oppinut sietämään, etten voi olla täydellinen. - TalvinenRasia, Mokailun ikuinen mestari ja Yliajattelun taitaja, joka menee nyt valmistautumaan kouluun.</blockquote>

[QUOTE="TalvinenRasia, post: 69040, member: 178"] Moi! D: On pakko tulla taas kirjoittelemaan, kun samaistun niin jäätävän paljon. Mä "ruoskin" itseäni kaikesta - jos sanon väärin, mokaan, unohdan, soperran puhuessa, näytän kiukkuani, katson väärään paikkaan, ymmärrän väärin tai reagoin väärin. Tuossa jotain esimerkkejä. Tunnen edelleen syyllisyyttä asioista, jotka ovat voineet oikeasti tapahtua vuosiakin sitten. En tiedä, pystytkö samaistumaan tähän. Musta se tuntuu kuitenkin jo hiukan järjettömältä, että melkein itken, kun joskus vuosi sitten kuulin kysymyksen väärin ja tämän takia nolasin itseni. Nolaan itseni oikeasti usein, ja tästä seuraa huonommuuden tunne. Musta tuntuu, että kyllä vain, olen maailman ainoa ihminen, joka sekosi sanoissaan koulussa. Se ei todellakaan ole niin, mutta silti se tuntuu siltä ettei kukaan muu mokaa samalla tavalla ja mä olen siksi jotenkin huonompi? Virheiden tekeminen kuuluu kuitenkin elämään. Musta olisi kivaa, jos olisi joku toinenkin, joka on samanlainen Mokailun mestari niin kuin mä. Kirjoitan mokiani usein päiväkirjaan ja tyyliin vuoden päästä huomaan, ettei se yksi tilanne kaupan kassalla ole välttämättä niin kamala kuin mä aina ajattelen. Oon myos kuullut sanonnan, joka menee jotenkin näin: mitä huonompi reissu, sitä parempi tarina. Kirjoitin yhtenä päivänä esseen koulussa ja opettaja tuli lukemaan sen. Totta kai se oli mun mielestä nolo ja surkea, mutta sainkin kehuja. Tietysti tuli myös kritiikkiä ja mä oon oppinut, että kun kuuntelen ja nyökkään, kritiikki menee päähän. Oon vaan oppinut sietämään, etten voi olla täydellinen. - TalvinenRasia, Mokailun ikuinen mestari ja Yliajattelun taitaja, joka menee nyt valmistautumaan kouluun. [/QUOTE]

En ole robotti