Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 6274" data-attributes="member: 34">Joo ahdistaa, varmaan enemmän kun aikasemmi jopa jos mahollista. Oikeesti. Ahdistaa aivan helvetisti:- seksuaaliset tunteet- rakastumisen tunteet- pakko-oireet- se kuinka vitun kauan tätä on jatkunut oikeesti alan olla huolissani itestäniEi saatana mä en käsitä mitään. Menee niin lujaa yli ymmärryksen. Oikeesti noi neljä asiaa. Pakko-oireet nyt on perus ahistuksen aiheuttaja aina, ei siitä sen enempää ku ei siin oo mitään ihmeellistä. Mut tää ajan kuluminen. Mul menee todellisuudentaju iha vaa sen takii ku en voi käsittää et tätä on jatkunut näin kauan. Muistan ku kuolasin timppaa sillo joskus emt tammikuussa varmaan ja sillo siit oli vast vähä aikaa ku olin rakastunu siihe enkä juuri muita aatellu varmaankaan siin vaihees, muistan erityisesti sen ku katoin jonku vanhan ohjelman mis ne oli ja jotenki emt se on jääny vahvasti mieleen se ilta. Ja nyt ku mietin miten siit tuntuu olevan ikuisuus mut silti se oli ihan äsken? Ja en oo hetkeäkään ajatellu että olisin yli timpasta. Vaikka siitä on jo noin kauan. Niin oikeasti oon todella huolissani mun henkisestä hyvinvoinnista. Ihan siis kaikki vitsit nyt sikseen, mutta tää ei todellakaan oo mun tapaistani, normaalisti olisin tässä vaiheessa jo varmaan löytäny sata uutta tyyppiä, joita kuolata, mut fr oon löytänyt vaan yhen uuden? Tai no siis jos hessuki lasketaa ni kaks, koska sehän tavallaa tapahtu timpan jälkeen vast. Normaalisti olisin jo palannut entiselleni varmaan kauan sitten. Mut nyt. Ei helvetti. En oo enää ikinä entiseni :D mun psyyke on vaurioitunut ja elämä niin raiteiltaan että paluuta ei oo. On mulla pahoja rakastumisia ollu mut nää kaks.... Mitä vittua. Tää ei oo mun tapasta. Tää ajankulu, kertoo vittu kaiken tästä casesta. Siit on yli kuukaus ku rakastuin timppaan enkä oo hetkeäkään ajatellut että olisin yli siitä, oon ajatellut sitä ihan koko ajan, ihan, vittu, jatkuvasti. Siit on yli kaks viikkoa ku rakastuin hessuun, enkä oo siitäkään ajatellu sekuntiakaan että olisin yli. Oon ajatellut sitäkin ihan. Koko. Vitun. Ajan. Ku kaikki muut on vaihdellu jatkuvasti et ketä ny ajattelenkaa ja näin, ni nää kaks on pysyny vittu koko ajan siitä lähtien, en oo hetkeäkään tainnu edes uskoa vakavasti ottaen että pääsisin yli niistä kummastakaan. Siis musta tuntuu et toisin ku kukaan muu ni nää kaks on alusta lähtien joka ikinen vitun sekunti raastanu mun sydäntä ihan joka vitun ikinen sekunti, aivan eri tasolla ku kukaan muu. Vaikka oon tässä ajatellu muitakin nii kukaan ei oo sattunu niiku nää kaks. Niiku.... Miten ne vaan... Voi kestää näin kauan? Ihan siis ikuisuudenko tää kestää vai? Ei nimittäin loppua näy. En varmaan pysty päästää irti ikinä vaikka mitä tekisin. Mun koko sydän on nyt jotenki niin... Siis. Se on vaa done. Oikeesti tää on henkistä kidutusta tuntea näin. Mua hajottaa joka ikinen päivä tää sama saakelin asia :D (onneks jotkut päivät on kuitenkin paljon helpompia, mut kuitenkin)Rakastumisen tunteet nii, no se on ahdistavaa just sen takia, että kuten sanoin tää on joka saatanan sekunti piinaa. En ymmärrä enää mitään. Oon oikeasti niin huolissani mun todellisuudentajun tasosta koska niiku... En vaan... Saa selvää mistään. Kai mä nyt oikeasti ihan pärjään, mut.. nää tunteet on niin vahvoja, että mulla oikeesti lähtee järki. En oo varmaan ikinä rakastanu ketään niin ku näitä kahta ja se on vittu paljon se. Siis joka hiton sekunti muhun sattuu. Kaikki vaan on niin... Helvetin mahotonta. Kaikki on niin vaikeeta. Mä oikeesti taas vähitellen meinaan unohtaa kaikki muut. Taas. En oikeesti tajuu. En pysty rakastaa ketää muuta samal taval ku näit kahta. En vaa.. en tajuu. Tunteiden taso molempia kohtaa on vaa jotai aiva vitu järkyttävää.Niin, ja ne seksuaaliset tunteet ahistaa koska.... Koska en tiedä? Mul on näemmä joku disconnection seksuaalisuuden suhteen. Kyl mä tunnen (ainakin joskus) seksuaalisia tunteita, mut.. aina ku tunnen niit jotain kohtaan niin tuntuu väärältä. Ihan siis siltä et tää ei vaan oo okei. Niinpä päättelen että mulla on oikeasti jostain syystä häpeää tai jtn seksiin liittyen. Samaan aikaan tunnen seksuaalisia fiiliksiä, vaihtelevissa määrin mutta kuitenkin tunnen edes joskus, mut silti ahdistaa ajatella että oikeasti tekisin jotain. Tai oikeastaan ahdistaa jo sekin että ylipäätään tunnen niitä seksuaalisia tunteita. Joten jokin häpeään liittyvä juttu tää varmaan on. En vaan käsitä mistä johtuu. Ehkä itsetunnosta? Tai sit ei? Jotenkin mua vaan ahdistaa koko aihe ja olisin varmaan onnellisempi jos en tuntis mitää seksuaalisia tunteita ollenkaan. Toisaalta mua auttaa se ajatus että muutkin ihmiset kokee niitä tunteita ja se on luonnollista ihmisille mut .. äh silti. Jotenkin.. siis tonhan vois kuitata muuten sillä et no se varmaan on häpeää siitä KEHEN ne tunteet kohdistuu (koska ikäero jne) mutta kun mä koen sitä häpeää silloinkin kun se kohde on sattunut olemaan joku hyväksytympi. Tosin ehkä silloin oon kokenut vähemmän häpeää? Mutta uskon silti että tässä on ongelmana myös se, ei niinkään kehen se kohdistuu vaan se tunne itessään. Melkeen vois luulla et mul on joku trauma kun seksi ahdistaa niin vitusti mutta ei kai mulla tietääkseni ole. Tosin. Joku aika sitten tapahtui kyllä tosi paljon edistystä, kun olin just rakastunu timppaan ja sit kun aloin tuntee useemmin niit fiiliksii sitä kohtaa (toisin sanoen: panetti semi jatkuvasti yhtäkkiä) niin yhtäkkiä mua ei ahdistanutkaan niin paljon. Yhtäkkiä se tuntu hirveen luonnolliselta? Sillee ok why tho????? Nyt taas se ahistus on palannu ja en ymmärrä miks. Seis? Oli oikeest helpottavaa kerrankin olla ahistumatta seksuaalisuudesta ja nyt taas sitte on paha olla. Mut ehkä tää menee vähän vaiheittain et joskus on parempii kausii ja joskus huonompii. Joskus häpeä on tosi voimakasta ja joskus taas lievää tai lähes olematonta. Kai tää joskus menee ohi. Itse asiassa tääkin on yks asia mistä voisin jutella sit kun varaan ajan sinne yhtee paikkaa. Jos vaan kehtais :D elikkäs rääh.Kivaa tää unettomuus tho, mutta ainakin tää kirjottaminen ehkä vähän helpotti mun oloa. Joten ehkä saan joskus nukuttua. Huom. Ehkä.Ei vittu seis mut siis. Heti kun yritän chillata niin mieleen palaa vaan kaikki nää tunteet ja tää kipu. Ja pakko-oireet villiintyy. Oon kyllä niin väsyny et senki takia oon niin huonona, joten kai nukkuminen on ainut asia mikä voi auttaa, jos auttaa.Huoh, kunpa vaan tajuaisin. Kunpa tajuaisin edes jotain. Hyi vittu että ahdistaa, seis kello on puol viis enkä oo nukkunut yhtään koska koko maailma vaan ahdistaa.En vaan pääse yli koskaan, siltä tää nyt näyttää. Lmao. En taida miettiä edes ketään muuta ku noita kahta. Luulin et miettisin tiettyi muitaki tyyppei tai no, mietin kyllä tänään joo, mutta en enää. Mun on vaikee ees muistaa ketään muuta ku nää kaks, ainakin täl hetkel. Jotenkin en vaan voi tuntee samal taval muita kohtaan.Harmi et niit on kaks eikä yks. Se olis ehkä helpompaa jos olis yks. Vaikka ei sekään helppoa ole. Mut ehkä vähän iisimpää. Ehkä.No jaa. Ei mun tarvi niistä yli päästä, jos en kerta pääse. Ei se haittaa. Tää sattuu, mutta sen kanssa on tultava toimeen. Asiat on ihan hyvin. Paremmin ku mitä luulen.Voi helvetti että muuten vaihtelee mielialat, hetki sit ahdisti niin paljon että oisin voinu vaan huutaa ja itkee suurin piirtein, nyt taas tuntuu silt et oih kaikki on hyvin, on hyvä mieli, kaikki on täydellistä. Vittu okei sitte. Hauskaa, i guess? Nyt nukkumaa ennen ku olo taas pahenee, vaikka se voi kyllä käydä silmänräpäyksessä tho.</blockquote>

En ole robotti