Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 107363" data-attributes="member: 34">Onpa oikeesti ihan sika omituinen ajattelutapa omaan korvaani. Mielenkiintoista että joku voi olla noin epäahdistunut, kuolemaan liittyen siis, en halua vähätellä jos sulla nimenomaan on niitä elämään liittyviä muita ahdistuksia. Mutta onpa outoa mun korvaan kyllä. Oon ihan että??????? Oon kateellinenkin oikeastaan koska oon ite tosiaa nyt joka päivä saanu ihan hirvittäviä paniikkikohtauksia ja juuri kun tänään aiemmin oli ihan ok olo niin sitten illalla se alkoi taas ja jälleen tuntui että vielä aiempaakin pahempana. Nyt oon taas vähän rauhottunut pahimmasta ahdistuksesta mutta yhtä helvettiä tää on, varsinkin sekin kun tuntuu että usein kun itken niin äitikää ei jaksa enää tai osaa auttaa ja sit must alkaa tuntua et kaikki vihaa mua ja oon ruma ja läski, näin suoraan lainaten omia sekavia ajatuksiani tuosta vähän aikaa sitten. Oikeasti katoin vaan ikkunan kautta itteeni ja tunsin puhdasta inhoa joka tuli siis suoraan sen jälkeen kun äiti ilmaisi ärsyyntymistään mun itkemiseen. Näköjään todella huono itsetunto.Mutta ei siitä sen enempää, ihmettelen vaan todella paljon ja oon tavallaan kateellinen sulle ja sun laisille ihmisille. Ja joo, sen uskon että huolestuttavilta kuulostaa nää. Onhan tää tilanne ihan muutenkin huolestuttavan olonen, eikä pelkästään kuolemaan liittyvien asioiden suhteen vaan ihan muutenki oon ollu sellasessa maanpäällisessä helvetissä nyt ainakin tammikuusta saakka että hohhoh.suoraan sanottuna väsyttää. Ja kun ei edes tiedä mikä tässä on se ydinongelma.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 107363, member: 34"] Onpa oikeesti ihan sika omituinen ajattelutapa omaan korvaani. Mielenkiintoista että joku voi olla noin epäahdistunut, kuolemaan liittyen siis, en halua vähätellä jos sulla nimenomaan on niitä elämään liittyviä muita ahdistuksia. Mutta onpa outoa mun korvaan kyllä. Oon ihan että??????? Oon kateellinenkin oikeastaan koska oon ite tosiaa nyt joka päivä saanu ihan hirvittäviä paniikkikohtauksia ja juuri kun tänään aiemmin oli ihan ok olo niin sitten illalla se alkoi taas ja jälleen tuntui että vielä aiempaakin pahempana. Nyt oon taas vähän rauhottunut pahimmasta ahdistuksesta mutta yhtä helvettiä tää on, varsinkin sekin kun tuntuu että usein kun itken niin äitikää ei jaksa enää tai osaa auttaa ja sit must alkaa tuntua et kaikki vihaa mua ja oon ruma ja läski, näin suoraan lainaten omia sekavia ajatuksiani tuosta vähän aikaa sitten. Oikeasti katoin vaan ikkunan kautta itteeni ja tunsin puhdasta inhoa joka tuli siis suoraan sen jälkeen kun äiti ilmaisi ärsyyntymistään mun itkemiseen. Näköjään todella huono itsetunto. Mutta ei siitä sen enempää, ihmettelen vaan todella paljon ja oon tavallaan kateellinen sulle ja sun laisille ihmisille. Ja joo, sen uskon että huolestuttavilta kuulostaa nää. Onhan tää tilanne ihan muutenkin huolestuttavan olonen, eikä pelkästään kuolemaan liittyvien asioiden suhteen vaan ihan muutenki oon ollu sellasessa maanpäällisessä helvetissä nyt ainakin tammikuusta saakka että hohhoh.suoraan sanottuna väsyttää. Ja kun ei edes tiedä mikä tässä on se ydinongelma. [/QUOTE]

En ole robotti