Vjxiblbljo
Harjoittelija
- Liittynyt
- 12.6.2022
- Viestejä
- 4
- Reaktioarvo
- 1
Mulla ei oo enää kavereita, oon lihonnu 20kg ja hirveet raskausarvet (pakaroista reisien alaosiin), tunnen koko ajan ihan hirveetä syyllisyyttä ihan kaikesta, luokkalainen teki esitelmänsä huonosti ja sai huonon arvosanan? Mun syytä. Koira murisee pelottavalle asialle? Mun syytä.
Mielenterveys menny rajusti alaspäin, tunnen epäonnistuneeni ihan kaikessa koko elämäni ajalta, tuntuu et en ansaitse apua, tärkeitä ihmisiä ympärille yms.
Käyn kyl säännöllisesti psykologilla mut käynnit loppuu ihan just lopullisesti ku ikähomma täyttyy, ja en nyt kolmella viimeisellä kerralla viitti alkaa puhuin tästä kaikesta.
Ongelmia vanhempien kaa, mikä nyt on täysin normaalia mun ikäiselle, se silti syö paljo voimiin ku koko ajan täytyy miettii et riittääkö niille, oonko hyväksytty ja häpeekö ne mua.
Mua stressaa ihan hirveesti kaikki, tiuskin jatkuvasti kaikille tärkeille ihmisille, oon työntänyt niitä pois päin viimesen vuoden ajan todella rajusti mun terveyden ja jaksamattomuuden vuoks, nyt on alkanut kaduttaa ja kappas kappas eihän mun ympärillä oo enää ketään.
Otan kaiken todella vakavasti ihan koko ajan, kaikki viattomimmatki vitsit yms. Oon jotenki onnistunu luomaan itselleni sellasen käsityksen et oon muita ihmisiä paljon parempi ja muut on idiootteja. Siinä sit haukkuu ihmisiä (siis ainoostaan kasvotusten) mitään ajattelematta omia tunteita vältellen, ja sit ku muut sanoo vähänki vastaan nii itken seuraavat kolme päivää putkeen.
Mun perhe ei enää jaksa mua, ei kiinnitä mitään huomiota, sukulaiset maksimissaan moikkaa mua ku kerran niitä nähdessä ja sit ei enää haluu puhua mulle ja lähtee pois.
Oon kuullu viimeaikoina aika paljon kommentteja siitä kuinka läski oon, kuinka epäterveellisesti eläin ja kuinka idiootti oon, ja kuinka feikkaan kaiken.
Mahdoton olo, tuleva pelottaa, tän hetkinen hävettää ja surettaa ja menneisyys on ainoo asia mikä tuntuu ees vähän lohduttavalta asialta, ja seki sillä tavalla et kuinka täydellinen oon joskus ollu.
En saa enää mistään hyvänolon tunnetta, syömisestä, sarjojen ja elokuvien kattomisesta, pelaamisesta ja laiskottelusta tunnen syyllisyyttä, musiikin kuuntelu ei innosta, urheilu on hirveen vaikeeta, ahdistaa ja pelottaa liikkua, kyl mä uin ja pyöräilen yms mut satunnaisen verran päivässä/viikossa. Kunto tosiaan joskus ollu todella hyvä, nykyään en jaska juosta kilometriäkää.
Pahimmalta tällä hetkellä tuntuu se et ei oo enää kavereita, ainoilla on omat porukkansa eikä haluu olla mun kaa, ymmärrän kyllä aivan täysin kun miettii millanen oon ollu niitä kohtaan.
Jotai vertaistukee tai vinkkejä yms?
Mielenterveys menny rajusti alaspäin, tunnen epäonnistuneeni ihan kaikessa koko elämäni ajalta, tuntuu et en ansaitse apua, tärkeitä ihmisiä ympärille yms.
Käyn kyl säännöllisesti psykologilla mut käynnit loppuu ihan just lopullisesti ku ikähomma täyttyy, ja en nyt kolmella viimeisellä kerralla viitti alkaa puhuin tästä kaikesta.
Ongelmia vanhempien kaa, mikä nyt on täysin normaalia mun ikäiselle, se silti syö paljo voimiin ku koko ajan täytyy miettii et riittääkö niille, oonko hyväksytty ja häpeekö ne mua.
Mua stressaa ihan hirveesti kaikki, tiuskin jatkuvasti kaikille tärkeille ihmisille, oon työntänyt niitä pois päin viimesen vuoden ajan todella rajusti mun terveyden ja jaksamattomuuden vuoks, nyt on alkanut kaduttaa ja kappas kappas eihän mun ympärillä oo enää ketään.
Otan kaiken todella vakavasti ihan koko ajan, kaikki viattomimmatki vitsit yms. Oon jotenki onnistunu luomaan itselleni sellasen käsityksen et oon muita ihmisiä paljon parempi ja muut on idiootteja. Siinä sit haukkuu ihmisiä (siis ainoostaan kasvotusten) mitään ajattelematta omia tunteita vältellen, ja sit ku muut sanoo vähänki vastaan nii itken seuraavat kolme päivää putkeen.
Mun perhe ei enää jaksa mua, ei kiinnitä mitään huomiota, sukulaiset maksimissaan moikkaa mua ku kerran niitä nähdessä ja sit ei enää haluu puhua mulle ja lähtee pois.
Oon kuullu viimeaikoina aika paljon kommentteja siitä kuinka läski oon, kuinka epäterveellisesti eläin ja kuinka idiootti oon, ja kuinka feikkaan kaiken.
Mahdoton olo, tuleva pelottaa, tän hetkinen hävettää ja surettaa ja menneisyys on ainoo asia mikä tuntuu ees vähän lohduttavalta asialta, ja seki sillä tavalla et kuinka täydellinen oon joskus ollu.
En saa enää mistään hyvänolon tunnetta, syömisestä, sarjojen ja elokuvien kattomisesta, pelaamisesta ja laiskottelusta tunnen syyllisyyttä, musiikin kuuntelu ei innosta, urheilu on hirveen vaikeeta, ahdistaa ja pelottaa liikkua, kyl mä uin ja pyöräilen yms mut satunnaisen verran päivässä/viikossa. Kunto tosiaan joskus ollu todella hyvä, nykyään en jaska juosta kilometriäkää.
Pahimmalta tällä hetkellä tuntuu se et ei oo enää kavereita, ainoilla on omat porukkansa eikä haluu olla mun kaa, ymmärrän kyllä aivan täysin kun miettii millanen oon ollu niitä kohtaan.
Jotai vertaistukee tai vinkkejä yms?
