Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Opiskelu, työ & ammatti
Kaksoistutkintolaiset
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 76255" data-attributes="member: 167"><p>No, ehkä voit sitten antaa vinkkejä lukio-opintoihin ihan yleisesti?</p><p></p><p>No, ehkä se ei oo niin paha tilanne, ku annoin ymmärtää. Tai ku, en mä koko aikaa pelkää sinne menoa ja se alko vasta nyt ihan perjantai-iltana ja muuten oon ollut tosi innoissani. D: Ja mun kaveri sano et se sen kaveri on tosi kiva ja kaikkee, mutta niin on mun luokkalaisetki enkä siltikään aina uskalla puhuu niille. Haluisin sano, että ehkä tää mun pelko on ihan turhaa, mutta oikeestaan, kun mietin niin kyllähän se on ihan aiheellista ja saatan tuntea oloni ulkopuolisemmaksi tuolla lukiossa, kuin amiksessa vaikkei amiksessa mulla kavereita ookkaan. D:</p><p></p><p>Öööö, no tossa sun neuvossas on pikku ongelma. D: Oon menettänyt motivaationi hymyilemiseen(siis hymyilen yhä, jos esim. naurattaa tai muuten vaan hymyilyttää, mut en enää jaksa hymyillä tolleen itsestäni hyvän kuvan antaakseni) koska mulla on kuitenkin kasvomaski naamalla koko ajan eli kukaan ei edes näe, mikä ilme mulla on, paitsi vähän silmistä. Ja toinen ongelma on se, että en varmaan voi jutella kaverilleni normaalisti, koska mua ahdistaa ja pelottaa jutella tommosten puolituttujen(ja myös tuntemattomien mut ei niin paljoo) kuullen, enkä keksi mitään sanottavaa, enkä uskalla sanoa mitään, ainakaan mitään sellaista, mistä muut vois olla eri mieltä, tai tuomita sen.</p><p></p><p>Silloinkin kun juttelen jonkun kaa jossain ja vastaan tulee vaikka joku entinen luokkalainen(nykyisistä kun vaan se yks, mun kaverin kaverin kaveri asuu täällä) niin lopetan heti puhumisen ja jatkan vasta, kun se on mennyt ohi, koska oikeesti en yhtään tykkää siitä ja mua ahdistaa se, jos ihmiset, joita en vielä tunne niin hyvin, tietää musta asioita. Toisaalta mua ahdistaa myös, jos muut ei tiiä musta juuri mitään vaan ainoastaan sen, että oon hiljanen.</p><p></p><p>Ja sitten kolmas ongelma: Se että mä puhuisin normaalisti mun kaverin luokkalaiselle tarkoittais sitä, että en joko puhuis ollenkaan, tai vastailen vaan lyhyesti. No, siis kyllä mäkin uskon, että ennakko-oletuksista yms. huolimatta se yrittäis olla mulle ystävällinen ja kaikkee, mutta pitäis olla aika sosiaalinen ja paljon paljon mua rohkeempi, että mäkin uskaltaisin ottaa rennosti, joten jos sitäkin jännittää niin keskustelu taitaa jäädä lyhyeksi. Ja mua kans ahdistaa, että jos musta tuliskin sen kaveri(joka olis tavallaan hyvä juttu) niin sitte se ja sen kaveri(mun luokkalainen) vois olla ihan hämmentyneitä, ku toinen tuntee puheliaan ja rohkeemman minäni ja toinen vaan sen ujon ja vetäytyvän niin se saattais ihmetellä, millanen mä nyt oikeesti oon...</p><p></p><p>Yleensä nauraminen tekee musta rohkeemman, mutta sen pitäis olla semmosta yhdessä nauramista ja heittäytymistä. Esim. joku hauska improvisaatioharjoitus, tai vaikka kiva pallopeli, jossa vähän väliä joku puhuis mulle, vois toimia, mutta eihän sellaisia lukiossa ole. Ja tuskin sekään auttais, että pitäisin ennen tuntia yksikseni jonkun monologi-improvisoinnin jossain läheisessä metikössä...</p><p></p><p>Mutta kyllä mä silti yritän puhua mahdollisimman hyvin, mutta se ei tarkoita, kuinka hyvin käytännössä onnistun, kun sit kuitenkin alan jänistää ja alan ajatella, että mieluummin oon yksin, kuin poistun mukavuuskuplastani ja puhun puolitutulle. D: Mutta kiitos paljon, kun tsemppaat ja neuvot! Mutta kaikki aina uskoo, että kaikki menee hyvin, joten toi ei oikeestaan auta ollenkaan... Keväälläki ku yritin kysellä, miten tutustutaan uusiin ihmisiin niin kaikki vaan väitti vastaan ja sano, että kyllä mä kavereita saan, koska ne muutki haluu kavereita, tai että tuolla asenteella en ainakaan saa kavereita yms. mutta silti en saanut ja oikeastaan taisin ton takia yrittääkin vähemmän, kun tajusin noitten keskustelujen myötä ettei musta ole kavereita hankkimaan...</p><p></p><p>Voi ei, nyt mä oon jo lähes luovuttamassa ennen, ku on ees maanantai-iltapäivä. D: (jolloin mulla on ruotsi) Nyt mun pitää kyllä äkkiä ajatella jotain muuta, koska ajattelen sitten tsemppaavasti, tai masentavasti niin se kuitenkin vaan pahentaa tätä mun mielialaa. D: Mutta olis muuten kiva kuulla, mitä aineita ajattelit kirjoittaa ja miksi?</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Taivaansini, post: 76255, member: 167"] No, ehkä voit sitten antaa vinkkejä lukio-opintoihin ihan yleisesti? No, ehkä se ei oo niin paha tilanne, ku annoin ymmärtää. Tai ku, en mä koko aikaa pelkää sinne menoa ja se alko vasta nyt ihan perjantai-iltana ja muuten oon ollut tosi innoissani. D: Ja mun kaveri sano et se sen kaveri on tosi kiva ja kaikkee, mutta niin on mun luokkalaisetki enkä siltikään aina uskalla puhuu niille. Haluisin sano, että ehkä tää mun pelko on ihan turhaa, mutta oikeestaan, kun mietin niin kyllähän se on ihan aiheellista ja saatan tuntea oloni ulkopuolisemmaksi tuolla lukiossa, kuin amiksessa vaikkei amiksessa mulla kavereita ookkaan. D: Öööö, no tossa sun neuvossas on pikku ongelma. D: Oon menettänyt motivaationi hymyilemiseen(siis hymyilen yhä, jos esim. naurattaa tai muuten vaan hymyilyttää, mut en enää jaksa hymyillä tolleen itsestäni hyvän kuvan antaakseni) koska mulla on kuitenkin kasvomaski naamalla koko ajan eli kukaan ei edes näe, mikä ilme mulla on, paitsi vähän silmistä. Ja toinen ongelma on se, että en varmaan voi jutella kaverilleni normaalisti, koska mua ahdistaa ja pelottaa jutella tommosten puolituttujen(ja myös tuntemattomien mut ei niin paljoo) kuullen, enkä keksi mitään sanottavaa, enkä uskalla sanoa mitään, ainakaan mitään sellaista, mistä muut vois olla eri mieltä, tai tuomita sen. Silloinkin kun juttelen jonkun kaa jossain ja vastaan tulee vaikka joku entinen luokkalainen(nykyisistä kun vaan se yks, mun kaverin kaverin kaveri asuu täällä) niin lopetan heti puhumisen ja jatkan vasta, kun se on mennyt ohi, koska oikeesti en yhtään tykkää siitä ja mua ahdistaa se, jos ihmiset, joita en vielä tunne niin hyvin, tietää musta asioita. Toisaalta mua ahdistaa myös, jos muut ei tiiä musta juuri mitään vaan ainoastaan sen, että oon hiljanen. Ja sitten kolmas ongelma: Se että mä puhuisin normaalisti mun kaverin luokkalaiselle tarkoittais sitä, että en joko puhuis ollenkaan, tai vastailen vaan lyhyesti. No, siis kyllä mäkin uskon, että ennakko-oletuksista yms. huolimatta se yrittäis olla mulle ystävällinen ja kaikkee, mutta pitäis olla aika sosiaalinen ja paljon paljon mua rohkeempi, että mäkin uskaltaisin ottaa rennosti, joten jos sitäkin jännittää niin keskustelu taitaa jäädä lyhyeksi. Ja mua kans ahdistaa, että jos musta tuliskin sen kaveri(joka olis tavallaan hyvä juttu) niin sitte se ja sen kaveri(mun luokkalainen) vois olla ihan hämmentyneitä, ku toinen tuntee puheliaan ja rohkeemman minäni ja toinen vaan sen ujon ja vetäytyvän niin se saattais ihmetellä, millanen mä nyt oikeesti oon... Yleensä nauraminen tekee musta rohkeemman, mutta sen pitäis olla semmosta yhdessä nauramista ja heittäytymistä. Esim. joku hauska improvisaatioharjoitus, tai vaikka kiva pallopeli, jossa vähän väliä joku puhuis mulle, vois toimia, mutta eihän sellaisia lukiossa ole. Ja tuskin sekään auttais, että pitäisin ennen tuntia yksikseni jonkun monologi-improvisoinnin jossain läheisessä metikössä... Mutta kyllä mä silti yritän puhua mahdollisimman hyvin, mutta se ei tarkoita, kuinka hyvin käytännössä onnistun, kun sit kuitenkin alan jänistää ja alan ajatella, että mieluummin oon yksin, kuin poistun mukavuuskuplastani ja puhun puolitutulle. D: Mutta kiitos paljon, kun tsemppaat ja neuvot! Mutta kaikki aina uskoo, että kaikki menee hyvin, joten toi ei oikeestaan auta ollenkaan... Keväälläki ku yritin kysellä, miten tutustutaan uusiin ihmisiin niin kaikki vaan väitti vastaan ja sano, että kyllä mä kavereita saan, koska ne muutki haluu kavereita, tai että tuolla asenteella en ainakaan saa kavereita yms. mutta silti en saanut ja oikeastaan taisin ton takia yrittääkin vähemmän, kun tajusin noitten keskustelujen myötä ettei musta ole kavereita hankkimaan... Voi ei, nyt mä oon jo lähes luovuttamassa ennen, ku on ees maanantai-iltapäivä. D: (jolloin mulla on ruotsi) Nyt mun pitää kyllä äkkiä ajatella jotain muuta, koska ajattelen sitten tsemppaavasti, tai masentavasti niin se kuitenkin vaan pahentaa tätä mun mielialaa. D: Mutta olis muuten kiva kuulla, mitä aineita ajattelit kirjoittaa ja miksi? [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Opiskelu, työ & ammatti
Kaksoistutkintolaiset
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja