Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Tanssivapina" data-source="post: 46834" data-attributes="member: 154">Kiitos kun jaoit rohkeasti!! Olen pahoillani että olet kokenut koulukiusaamista! Valitettavasti sen seuraukset seuraavat sinua pitkään. Mä olen itse jo 30 ja kärsin myös riittämättömyyden tunteesta ja olemme terapeuttini kanssa tulleet siihen tulokseen että koulukiusaaminen on vaikuttanut siihen eniten. Mutta entistä vaikeampaa siitä tekee se että elämme sosiaalisen median aikaa, jossa jotenkin aina näkee niitä tietynnäköisiä ihmisiä ihailtavan, saavan seuraajia ja kehuja. Monesti itsekkin päädyn miettimään että koska itse en saa samanlailla tykkäyksia ja kommentteja niin kai se johtuu siitä että olen väärän näköinen tai muuta vastaavaa. On hyvä yrittää muistuttaa että se mikä somessa näyttää enemmistöltä, on oikeasti vain se yksi prosentti maailmasta, mutta sosiaalinen media tuo sen meidän silmille jatkuvasti. Se ei kuitenkaan ole totuus. Osaatko sanoa millaisissa tilanteissa sä yleensä huomaat ajattelevasi ulkonäöllistä riittämättömyyttäsi, onko joku asia mikä triggeröi nämä ajatukset? Esim juuri sosiaalinen media, silloin kun yrität laittautua, jonkun ihmisen seura tai joku muu? Kannattaa myös yrittää lopettaa sen erityisen huonon piirteen etsiminen, ja sen sijaan keskittyä hyvän piirteen etsimiseen. Tiedän, klisee, mutta oikeasti tehokas jos siinä onnistuu. On myös yksi terapia tekniikka jota käytetään ihmisten kanssa jotka kärsii esimerkiksi syömishäiriöistä ja hyvin väätistyneistä kehokuvista. Idea on että katsot itseäsi peilistä joka päivä ja alat kuvailemaan itseäsi alottaen päälaesta ja hiljalleen kohti varpaita. Ideana on että se kuvailu pitää olla mahdollisimman realistinen eikä muodostaa yhtään mielipidettä. Eli esimerkiksi aloittaen että "hiukseni ovat tyvestä tumman ruskeat ja vaihtuu siitä punertavaksi, ne ovat karheat ja hieman kiharat. Otsani on noin 3 cm kulmakarvoista hiusrajaan ja ihoni väri on kuin tee maidolla..." heti jos huomaan lisääväsi arvostelua kuvailuusi, joudut aloittamaan alusta esim "ruma tyvikasvu saa hiukseni näyttmään likaisilta". Ideana on oppia näkemäään itsensä muiden silmissä, sillä usein olemme itse meidän suurimpia kriitikoita. Tämän sanoessa, itsekkin kärsin ulkonäköpaineista ja riittämättömyyden tunteesta. Varsinkin tanssijana tunnen oloni usein liian isoksi, liian rumaksi jne. Usein itsellä triggeröi sosiaalinen media, mutta myös se kun olen muiden tanssijoiden seurassa jotka ovat mielestäni parempia tanssijoita ja paremman näköisiä. Alan miettiä että miksi minut palkattaisiin klubille tanssimaan, kun he voivat saada jonkun paljon paremman näköisen. Eikä siihen auta se että tanssikeikalla kaverin kanssa, kaikki tuli kertomaan kaverilleni kuinka kuuma hän on, ja minut vain ignoorattiin. Mutta on mulla ulkonäkö paineita ihan mun arkielämässäkin, ja usein mietin aika paljon mitä puen päälleni, millaisen kuvan haluan viestittää itsestäni muille.</blockquote>

En ole robotti