annimetall
Epävirallinen Viisuselostaja
- Liittynyt
- 9.7.2021
- Viestejä
- 2,445
- Reaktioarvo
- 2,334
Isä on pessyt pyykkiä kokopäivän, ja siihen käytetään ulkoa vettä. Oli pesuhuoneen ikkuna auki, jotta se vesi saadaan pesukoneeseen. Tietysti isä oli jättänyt ovenkin auki, niin yllätys yllätys, Kiisu hypännyt ulos ja pyörinyt ties missä ja miten kauan. Huomasin vain, koska kävin laittamassa takkahuoneesta valot pois ja näin, että se ikkuna oli auki. Hätä!
Tutkin kaikki huoneet, kaikki kolot, mihin kissa voisi mennä. Ei jälkeäkään. Herkkupussin ravistelua, kissaa ei näy eikä kuulu. Vielä toinen kierros, ei mitään.
Mitäs siinä, takki päälle, otsalamppu ja herkkupussi mukaan ja ulos etsimään, puoli yhdeltä yöllä. Ravistelin sitä herkkupussoa sitten tien vieressä katsellen, ilmestyykö jostain lähestyviä silmiä.
Naapurin pihasta se kissa sitten hölkytti, ihme herkkusuu. Huokaisin helpotuksesta. Sitten isä ilmestyy laittoman kirkkaan otsalamppunsa kanssa ja lampsii ottamaan kissan syliinsä. Olin juuri hiipinyt sen luo herkku kädessäni. Kissa sitten säikähti ja singahti pois. Olisi tehnyt mieli kirota koko hommaa. Isä otti kissan syylinsä ja vei sisälle.
Ärsyttää se, että MINÄ olin tajunnut, että Kiisu on ulkona ja kadoksissa. MINÄ olin kääntänyt koko kämpän ympäri. MINÄ olin houkutellut Kiisun seikkailultaan takaisin, ja isä käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perkele.
Isä oli jättänyt ikkunan ja oven auki niin, että Kiisu pääsee hyppäämään ulos. Hän ei näyttänyt edes tajuavan kissan olevan kadoksissa.
Vasta kun menin ulos, lamppu näytti syttyvän isän pään ylle. "Ai perkele, onko se katti kadoksissa"
Mikä tästä tekee pelottavampaa on se, että asumme aivan tien vieressä, jossa on ajoittain vilkastakin liikennettä, traktoreja ja rekkoja ajelee ohi yöt ja päivät. Jos Kiisu olisi jäänyt sellaisen alle, en tiedä, mitä olisin tehnyt.
Nyt Kiisu on kuitenkin taas sisällä, syömässä. Yllättäen.
Ei meinannut paniikki iskeä tai mitään.
Tutkin kaikki huoneet, kaikki kolot, mihin kissa voisi mennä. Ei jälkeäkään. Herkkupussin ravistelua, kissaa ei näy eikä kuulu. Vielä toinen kierros, ei mitään.
Mitäs siinä, takki päälle, otsalamppu ja herkkupussi mukaan ja ulos etsimään, puoli yhdeltä yöllä. Ravistelin sitä herkkupussoa sitten tien vieressä katsellen, ilmestyykö jostain lähestyviä silmiä.
Naapurin pihasta se kissa sitten hölkytti, ihme herkkusuu. Huokaisin helpotuksesta. Sitten isä ilmestyy laittoman kirkkaan otsalamppunsa kanssa ja lampsii ottamaan kissan syliinsä. Olin juuri hiipinyt sen luo herkku kädessäni. Kissa sitten säikähti ja singahti pois. Olisi tehnyt mieli kirota koko hommaa. Isä otti kissan syylinsä ja vei sisälle.
Ärsyttää se, että MINÄ olin tajunnut, että Kiisu on ulkona ja kadoksissa. MINÄ olin kääntänyt koko kämpän ympäri. MINÄ olin houkutellut Kiisun seikkailultaan takaisin, ja isä käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perkele.
Isä oli jättänyt ikkunan ja oven auki niin, että Kiisu pääsee hyppäämään ulos. Hän ei näyttänyt edes tajuavan kissan olevan kadoksissa.
Vasta kun menin ulos, lamppu näytti syttyvän isän pään ylle. "Ai perkele, onko se katti kadoksissa"
Mikä tästä tekee pelottavampaa on se, että asumme aivan tien vieressä, jossa on ajoittain vilkastakin liikennettä, traktoreja ja rekkoja ajelee ohi yöt ja päivät. Jos Kiisu olisi jäänyt sellaisen alle, en tiedä, mitä olisin tehnyt.
Nyt Kiisu on kuitenkin taas sisällä, syömässä. Yllättäen.
Ei meinannut paniikki iskeä tai mitään.
