Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="annimetall" data-source="post: 58000" data-attributes="member: 470">Olen siis amiksessa, lopetin lukion kesken ekana vuonna, koska kiinnostus ei riittänyt, ja nyt olisi sama homma.Ahdistaa se, että mulla ei ole kiinnostusta enää tähän alaan (elintarvikeala), ja nyt 9.8. alkais TEO-jakso, eikä mulla ole mitään paikkaa, vaikka se olisi pitänyt olla hankittuna jo aikoja sitten. Mutta kun kiinnostusta ei löydy, niin se ruokkii tätä ahdistusta ja paineita siitä, että pitää suoriutua loppuun asti. Silloin alussa mä olin tosi innostunut ja kiinnostunut kaikesta tähän alaan liittyvästä, mutta nyt ei enää vain säväytä. Mua kiinnostaa enemmän musiikki, on aina kiinnostanut, ja haluaisin vain tehdä omaa musiikkia, mutta tuntuu sille etten pysty, koska koulu pitää saada loppuun, enkä uskalla sanoa kellekään. Tuntuu sille, että pitäisi käydä tämä koulu loppuun, koska se saisi mun perheeni onnelliseksi, enkä halua tuottaa pettymystä. Mä en ollenkaan tiedä, miten siihen suhtauduttaisiin kotona, musiikki kun ei ole mikään maailman varmin homma, ainakaan näinä viime vuosina. Minusta vain tuntuu sille, että tällä alalla en pääse tekemään sitä, mitä oikeasti haluan. Tokihan minä siitä pidän, mutta en näe itseäni työkentelemässä jossain kuppilassa tai leipomossa viiden tai kymmenen vuoden sisällä. En näe itseäni tekemässä ihmisille kakkuja tai keksejä.Haluan tehdä sitä, mikä minusta tuntuu oikealle, mikä tuntuu sille, että voin vaikuttaa ihmisten elämiin.Ja tähän päälle vielä se, että muutetaan kaupunkiin, koska sisko sai kaukaa opiskelupaikan, eikä ole oikein laittaa se käymään koulua 5 tunnin edes-takaisin-matkalla.</blockquote>

[QUOTE="annimetall, post: 58000, member: 470"] Olen siis amiksessa, lopetin lukion kesken ekana vuonna, koska kiinnostus ei riittänyt, ja nyt olisi sama homma. Ahdistaa se, että mulla ei ole kiinnostusta enää tähän alaan (elintarvikeala), ja nyt 9.8. alkais TEO-jakso, eikä mulla ole mitään paikkaa, vaikka se olisi pitänyt olla hankittuna jo aikoja sitten. Mutta kun kiinnostusta ei löydy, niin se ruokkii tätä ahdistusta ja paineita siitä, että pitää suoriutua loppuun asti. Silloin alussa mä olin tosi innostunut ja kiinnostunut kaikesta tähän alaan liittyvästä, mutta nyt ei enää vain säväytä. Mua kiinnostaa enemmän musiikki, on aina kiinnostanut, ja haluaisin vain tehdä omaa musiikkia, mutta tuntuu sille etten pysty, koska koulu pitää saada loppuun, enkä uskalla sanoa kellekään. Tuntuu sille, että pitäisi käydä tämä koulu loppuun, koska se saisi mun perheeni onnelliseksi, enkä halua tuottaa pettymystä. Mä en ollenkaan tiedä, miten siihen suhtauduttaisiin kotona, musiikki kun ei ole mikään maailman varmin homma, ainakaan näinä viime vuosina. Minusta vain tuntuu sille, että tällä alalla en pääse tekemään sitä, mitä oikeasti haluan. Tokihan minä siitä pidän, mutta en näe itseäni työkentelemässä jossain kuppilassa tai leipomossa viiden tai kymmenen vuoden sisällä. En näe itseäni tekemässä ihmisille kakkuja tai keksejä. Haluan tehdä sitä, mikä minusta tuntuu oikealle, mikä tuntuu sille, että voin vaikuttaa ihmisten elämiin. Ja tähän päälle vielä se, että muutetaan kaupunkiin, koska sisko sai kaukaa opiskelupaikan, eikä ole oikein laittaa se käymään koulua 5 tunnin edes-takaisin-matkalla. [/QUOTE]

En ole robotti