Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Poistettukäyttäjänimi502" data-source="post: 88957" data-attributes="member: 502">ollaan tunnettu vauvasta asti, ja kasvettu koko elämä yhdessä. oltiin naapurit, samassa päiväkodissa, samalla luokalla ala-asteella, samalla yläasteella, samassa kaveriporukassa lukiossa ja sen jälkeen. hän tietää koko mun elämäntarinani, millainen olen ollut hirveimmilläni (ja parhaimmillani) ja mistä pidän ja mistä en. luotan häneen ihan 100% ja kerron hänelle kaiken ensimmäisenä. ei oo asiaa, jossa hän ei olis ollut tukena, ja vaikka oon välillä ollut aika hirveä häntä kohtaan, niin ollaan aina saatu ongelmamme selvitettyä. hän ei myöskään puutu ihan hirveästi mun valintoihin, vaan antaa mun olla se kuka olen. asutaan nykyään 400 km päässä toisistamme ja nähdään ainoastaan kerran vuodessa, mutta siitä huolimatta pidetään yhteyttä oikeastaan päivittäin. meillä ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja meillä on nytkin ihan eri elämäntilanteet, mutta mun mielestäni se on vain rikkaus. :) saadaan tosi mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi ja varsinkin teininä hänen kanssaan sai harjoitella hirveästi omien tunteidensa hallintaa tämän vuoksi, kun meinasi välillä alkaa toinen ärsyttää vähän enemmänkin. :D välillä aina mietin että mitä niin hyvää oon elämässäni tehnyt että oon ansainnut hänen ystävyytensä.</blockquote>

[QUOTE="Poistettukäyttäjänimi502, post: 88957, member: 502"] ollaan tunnettu vauvasta asti, ja kasvettu koko elämä yhdessä. oltiin naapurit, samassa päiväkodissa, samalla luokalla ala-asteella, samalla yläasteella, samassa kaveriporukassa lukiossa ja sen jälkeen. hän tietää koko mun elämäntarinani, millainen olen ollut hirveimmilläni (ja parhaimmillani) ja mistä pidän ja mistä en. luotan häneen ihan 100% ja kerron hänelle kaiken ensimmäisenä. ei oo asiaa, jossa hän ei olis ollut tukena, ja vaikka oon välillä ollut aika hirveä häntä kohtaan, niin ollaan aina saatu ongelmamme selvitettyä. hän ei myöskään puutu ihan hirveästi mun valintoihin, vaan antaa mun olla se kuka olen. asutaan nykyään 400 km päässä toisistamme ja nähdään ainoastaan kerran vuodessa, mutta siitä huolimatta pidetään yhteyttä oikeastaan päivittäin. meillä ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja meillä on nytkin ihan eri elämäntilanteet, mutta mun mielestäni se on vain rikkaus. :) saadaan tosi mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi ja varsinkin teininä hänen kanssaan sai harjoitella hirveästi omien tunteidensa hallintaa tämän vuoksi, kun meinasi välillä alkaa toinen ärsyttää vähän enemmänkin. :D välillä aina mietin että mitä niin hyvää oon elämässäni tehnyt että oon ansainnut hänen ystävyytensä. [/QUOTE]

En ole robotti