Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 34165" data-attributes="member: 167">Ääää, täs on niin monta asiaa, joihin voin samaistuu. D: Joo ja sit ton riparijutun lisäks nyt ku pelkään et tuun olee amiksessa ihan yksin niin mun kaverit on sanoneet et kyllä mä saan kavereita halusin tai en. Ja et kyl ne muutkin haluu kavereita mut ku eihän se tarkota et ne haluis tutustuu muhun.Ja ku pyysin niiltä vinkkei et miten tutustuu ihmisiin niin vinkit oli et mee vaan tuntemattoman luo ja kysy kuinka monta sisarusta sillä on ja kerro sun omista sisaruksistas. Mut miks ihmeessä menisin kysyy joltain randomilta sen sisaruksista ja miks sitäkään kiinnostais mun sisarukset? :D Ja sit yks sano et mee vaan puhuu niille niinku puhuisit meille ja et sillä tavalla saa oikeesti kavereita. Mut en kai mä voi mennä randomeille puhuu niinku oisin aina tuntenut ne? Ja sit viel kun en ite alussa uskalla kertoo itestäni juuri mitään tai puhua ja nykysillekki uskalsin puhua normaalisti vähintään puolen vuoden tuntemisen jälkeen ja joillain siinä kesti jopa vuosia. D: Ja just toi et ei kai nyt Suomessa mennä tuntemattomien luo niin vain puhumaan? Aattelin ite ainaki et tolleen tehään ehkä jossain Englannissa yms. jossain kauempana mut ei ainakaan Suomessa. Ja ei missään sarjoissakaan, tai leffoissa, kirjoissa yms.  mennä randomeitten luo vaan pommittamaan kysymyksillä vaan  se tutustuminen tapahtuu aina jotenki luontevasti ja usein vaikka jonkin sattuman ja tuurin seurauksena esim. toisiinsa törmäämisenä. Vaikka musta kyl ois sekin outoo et törmäisin johonki ja perus anteeksi pyynnön ja lähtemisen sijaan toinen alkais pahoittelun jälkeen tekemään tuttavuutta.Ja miten muka joku haastattelu voi toimia? Ku mulle on etenki kaverit ja täällä demissäkin ehoteltu sitä et menee vaan pommittaa kaikilla random kysymyksillä mutta sittenhän se tyyppi vaan vastailee niihin eikä siitä mitään kunnon keskusteluu synny? Eihän me muittenkaan tyyppejen kanssa ikinä keskustella vaan niin et toinen kysyy kysymyksii joihin toinen vastaa?Mut ku kyseenalaistin tätä kysymystekniikkaa mun kavereille, kysyin miten se vois toimii ja sanoin ettei tutustuminen tuu mulla luonnostaan niin kaveri suuttu ja ku myöhemmin pyysin anteeks ja kysyin mitä tein väärin niin ei vastannut siihen. :/Ja siis mäkin hain ton amiksen jälkeen kakkosvaihtoehtona yhteen lukioon taidelinjalle. En ollut varma et laitanko sen ykköseksi vai kakkoseksi nii melkeinpä oli tässäki jutussa sama tilanne. :D Oisin tosin sinne mennessä ollut paljon luottavaisempi kavereiden suhteen, kun lukiossa ollaan kummiski niin paljon myös eri luokkien kaa ja sit siel ois ollut teatterituntei ja musta tuntuu et semmosissa on helpompi tutustuu muihin.Ja mul oli etenki ala-asteella tota yksin olemista. Nyt ala-asteella sitä on sentään paljon vähemmän. Toi kuulostaa tosi ikävältä. :( Munkaan vitsejä ei olla hirveesti arvostettu...Ja oikeesti just toi ku ei tiiä mitä sanoo etenki jos ei tunne sitä. D: Etenki mun kaverit sanoo just "Älä mieti mitä sä sanot, ei kannata suunnitella" "Ei ihmekkään jos et saa kavereita ku ajattelet tolleen" "Mee vaan puhuu niille". Ihan ku en ois koskaan tehnyt kakkuja ja ne on tehneet niitä niin monta kertaa että osaa jo reseptin ulkoa ja soveltaa sitä. Ja sit ku mä pyydän kakkureseptiä niin ne sanoo et se tulee luonnostaan ei kannata suunnitella. "Mee vaan keittiöön ja tee kakku"Ja sit kuitenki nekään ei viitti mennä tutustuu muihin ihmisiin jos se ei tuu luonnostaan. Mut jos mulla se ei tuu koskaan luonnostaan niin tarkottaaks tää nyt sitä että en voi tutustua ihmisiin ollenkaan tai edes yrittää? Ja just se et kaikkien vinkeistä tulee vaan semmonen olo et pitäs olla jotkut super hyvät sosiaaliset lahjat ja samoin sillä vastapuolella et ne toimis. D:Ja oikeesti harmittaa niin paljon sun puolesta. :( Kiitos, kumpa Onnetar suostuis välillä suosimaan meitäkin ihmissuhteissa!♡</blockquote>

En ole robotti