Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 80930" data-attributes="member: 167">Yhessä kohtaa pelkäsin hirveesti sitä, että jos alkaisin seurustelemaan niin pettäisin sitä toista. Sitten tajusin, että enhän mä olis noissa tilanteissa pettänyt. Noissa sarjoissa ja leffoissa vaan tuntuu, että ensin on hirveet vaikeudet ennen, kuin pari päätyy yhteen ja sit se on hetken aikaa ihanaa, mutta pian suhde säröilee, tyttö tapaa toisen pojan ja ihan &quot;vahingossa vaan&quot; pettää poikaystäväänsä, jää käänni, selittelee poikaystävälleen, kuinka oikeasti rakastaa häntä, mutta poikaystävä on suuttunut, ja ihan syystäkin. Sitten tyttö päättää valita sen toisen pojan ja hetken aikaa seurustelu on taas ihanaa, kunnes suhde yhtäkkiä taas säröilee, tyttö löytää uuden ja sama rumba alkaa alusta... Ja tämä pätee kyllä muihinkin, kuin vain heteropareihin, eikä tyttö ole aina se pettävä osapuoli.Mä en ymmärrä, et eiks niihim voi keksii mitään muuta juonnekäännettä, kuin pettäminen? Oikeesti melkein jokasessa romanttisessa komediassa(tai itseasiassa enemmänkin niiden jatko-osissa) ja romanttisessa draamasarjassa päädytään aina pettämään just, kun ollaan päädytty yhteen? Alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää toi alituinen pettäminen...Ja lisäks on yks asia, mitä en vaan ymmärrä, mutta se ei kuitenkaan ärsytä. Et miks aina, kun sarjoissa, tai leffoissa ihastuksen kohde sanoo jotain tyyliin &quot;onneksi mulla on tuollainen ystävä&quot;, tai &quot;huomaa kyllä että olet hyvä ystävä&quot; yms. niin päähenkilö aina masistuu siitä? Tai siis, kun mä saattaisin sanoa noin sellasellekki tyypille, kehen oon ihastunut, koska eihän ystäväksi kutsuminen tarkoita sitä, ettenkö haluaisi olla sen kanssa jotain muutakin... Ja enhän mä haluais sitä myöskään rakkaaksi kutsua, kun kuitenkaan ei ees seurusteltais. Saattaisin jopa todennäkösemmin ihastukselleni sanoa jotain tollasta, koska se merkkais, et oikeesti välitän siitä ja se on mulle tärkeä ja mun mielestä hyvä tyyppi.Mitä mieltä te ootte näistä ja ootteko huomanneet saman?</blockquote>

[QUOTE="Taivaansini, post: 80930, member: 167"] Yhessä kohtaa pelkäsin hirveesti sitä, että jos alkaisin seurustelemaan niin pettäisin sitä toista. Sitten tajusin, että enhän mä olis noissa tilanteissa pettänyt. Noissa sarjoissa ja leffoissa vaan tuntuu, että ensin on hirveet vaikeudet ennen, kuin pari päätyy yhteen ja sit se on hetken aikaa ihanaa, mutta pian suhde säröilee, tyttö tapaa toisen pojan ja ihan "vahingossa vaan" pettää poikaystäväänsä, jää käänni, selittelee poikaystävälleen, kuinka oikeasti rakastaa häntä, mutta poikaystävä on suuttunut, ja ihan syystäkin. Sitten tyttö päättää valita sen toisen pojan ja hetken aikaa seurustelu on taas ihanaa, kunnes suhde yhtäkkiä taas säröilee, tyttö löytää uuden ja sama rumba alkaa alusta... Ja tämä pätee kyllä muihinkin, kuin vain heteropareihin, eikä tyttö ole aina se pettävä osapuoli. Mä en ymmärrä, et eiks niihim voi keksii mitään muuta juonnekäännettä, kuin pettäminen? Oikeesti melkein jokasessa romanttisessa komediassa(tai itseasiassa enemmänkin niiden jatko-osissa) ja romanttisessa draamasarjassa päädytään aina pettämään just, kun ollaan päädytty yhteen? Alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää toi alituinen pettäminen... Ja lisäks on yks asia, mitä en vaan ymmärrä, mutta se ei kuitenkaan ärsytä. Et miks aina, kun sarjoissa, tai leffoissa ihastuksen kohde sanoo jotain tyyliin "onneksi mulla on tuollainen ystävä", tai "huomaa kyllä että olet hyvä ystävä" yms. niin päähenkilö aina masistuu siitä? Tai siis, kun mä saattaisin sanoa noin sellasellekki tyypille, kehen oon ihastunut, koska eihän ystäväksi kutsuminen tarkoita sitä, ettenkö haluaisi olla sen kanssa jotain muutakin... Ja enhän mä haluais sitä myöskään rakkaaksi kutsua, kun kuitenkaan ei ees seurusteltais. Saattaisin jopa todennäkösemmin ihastukselleni sanoa jotain tollasta, koska se merkkais, et oikeesti välitän siitä ja se on mulle tärkeä ja mun mielestä hyvä tyyppi. Mitä mieltä te ootte näistä ja ootteko huomanneet saman? [/QUOTE]

En ole robotti