Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 43762" data-attributes="member: 34">What the fuck am i doing XDDD ei helevetti.Ajattelen sedua taas niin paljon että näköjään kaikki asiat näkee taas ihan eri kulmasta. Tavallaa se auttaa mut toisaalta ahistaakin. Ja tuo yks saakelin biisi, se on hassuu ku tuntuu että joka kerta ku kuuntelen sen ni se kuulostaa eriltä tai tuntuu ihan erilaiselta. Siin on niin monta eri asiaa mitkä resonoi. Merkityksiä on vaikka kuinka paljon toki monet niistä merkityksistä liittyy jollain tasolla ihastuksiin, mutta myös muutenki siihen et kuka mä oon ja kelpaanko omana itsenäni. Tuntuu vaa et mul on niin monta asiaa mussa mitä en voi sietää enkä hyväksyä, aika moni niistä just liittyy tavalla tai toisella ihastuksiin jne.Mut miksköhän mä oon aiemmin pystyny olee just chillimpi sen suhteen et kenest tykkään jne, koska esim joskus yläasteella ni juu mul oli sillon yhtä lailla julkkisihastuksia ku nytki, ni en tajuu miten sillon vihasin itteeni ehkä vähemmän. Nykyään tuntuu että oon paljon enemmän syyttämäs itteeni niistä koko ajan. Koska sain mä sillonki niistä kuulla ja tunsin itteni erilaiseks mut... Miks nyt tää sit tuntuu jotenki pahemmalta? Mitä mä tein silloin eri tavalla muka. Vai voikse liittyy jotenkin siihen että jos olin teini silloin ni se oli hyväksyttävämpää olla julkkisihastuksia, mikä on tietenkin täyttä paskaa koska sen pitää olla AINA hyväksyttyä, kelle tahansa. Mutta koska ihmiset on täyttä paskaa ni voi olla että nyt kun oon yli 20 ni muut saattaa odottaa että mulla olis erilaisia ihastuksia. En tiedä, mut voihan se olla et se aiheuttaa siks enemmän ristiriitaa. Jos sillon vahvat tunteet meni enemmän teini-iän piikkiin mut nykyää ei sais enää olla sellasia ihastuksia varsinkaan julkkiksiin.Vaikee sanoo, mutta osaisinpa oikeasti rakastaa itteeni tarpeeks. Tuntuu vaan että ei se onnistu ikinä.</blockquote>

En ole robotti