Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 43790" data-attributes="member: 34">Wut mitä ihmettä okei siis. I'm still struggling Ofc ja sillee, mut ehkä ekaa kertaa nyt hetkeen mulle tuli tänään sellanen olo jollain tapaa että en tarvii häpeää mihinkään. Tai ku must koko ajan tuntuu silt et mun PITÄÄ tuntea häpeää ja syyllisyyttä koska ois väärin teeskennellä että tää on kaikki ihan ok.Mutta nyt tuntuu vähän enemmän jo siltä että en tarvi häpeää ja voin olla rauhassa oma itteni.Varmaan osittain kiitos kuuluu tälle biisille:[MEDIA=youtube]5im_tBINf80[/MEDIA]Ja tälle biisille tietysti:[MEDIA=youtube]o_SYttJm0SE[/MEDIA]Ja osittain myös niin tyhmältä kun se ehkä kuulostaakin niin kun olin äsken lenkillä ja katoin ku joku lapsi leikki siin kadulla, ni mä tajusin sen että miks ihmeessä mä oikeesti tunnen häpeää. Et eihä tavallaan lapsetkaan (ainakaan jos niil on turvallinen ympäristö) jää silleen kiinni siihen että "mä oon iha vitu huono". Siis yleisesti ottaen mä luulen et lapsena uskaltaa jotenki enemmän olla oma ittensä ku aikuisena. Ja sitten aloin miettii omaa lapsuuttani myös ja no, vaikka oon kyl aika herkästi ahdistuva ollu aina, niin silti luulen että en mä silloin ollu kuitenkaan yhtä kiinni siinä häpeän tunteessa ku nykyisin. Pystyin kuitenkin irrottaa siitä, vaikka varmasti joskus häpeää tunsinkin, koska olinhan mä sillonki aika erilainen ku muut. Et kyl mä oon aina tuntenu itteni ehkä vähän kummalliseks, mut luulen et ajan myötä se häpeä siitä on koko ajan menny vaa pahemmaks ja pahemmaks ja jatkuvammaks tunnetilaks. Aloin vaan miettiä et mihin mä OIKEESTI sitä häpeää tarviin? Tietysti sitä saa tuntee ja sitä on vaikee välttääkään tuntemasta,mut jos ees välillä pystyis olla vapaa. Koska tavallaa.. mitä pahaa tapahtuu jos lopetan pelkäämisen? Voiko siitä oikeest seurata jotain pahaa muka jos lakkaan tuntemasta syyllisyyttä? Jos sanon vaan itelleni ja muille et mulla tää menee näin, ja se on ihan samalla viivalla muiden ihmisten ihastumisien jne kanssa, eikä yhtään sen huonompaa, niin eikö se oo vaan hyvä asia. Oon nyt ehkä ollu jonkin aikaa vähän paremmal fiiliksel, ja jos oon miettinyt esim sedua tai nikoa niin okei, ehkä se osittain tuntuu pahalta, mut oon kuitenkin ajatellu sen silleen et jos ne kerran sattuu olee mun ihastuksia niin sillon ne vaan on. Ei kukaan voi sanoa mulle mitä mun kuuluu tuntee. Ei himpun vertaa edes. Miks mul ei ois oikeutta olla tismalleen sellanen ku mä oikeesti oon. Miks mun pitäis muuttaa itteeni vähääkään? Miks ihmeessä mun tarvis yrittää mitään muiden takii?Toki tämmöstä mielialaa voi olla vaikee pitää yllä koko ajan, mut en tiiä. Hyvä että edes joskus on ok fiilis. Vaikka kyllä mua nytkin välil ahdistaa tai ainakin lievää epämukavuuden tunnetta herättävä nää asiat tälläkin hetkellä, mut silti. Ainakaan en halua kuolla, i think. Ja se on paljonkin edistystä verrattuna siihen mitä se vielä hetki sitten on ollu.Jännä kyllä että tavallaa ku mietin sitä että kelpaanko, ni yks asia mikä estää mua ajattelemasta että kelpaan on just se terapeutti ja kaikki tollaset ammattilaiset. Et tavallaan mietin et jos ne on sitä mieltä (eikä ne varmaan ees oo oikeesti) etten oo riittävän hyvä niin silloin ei oo. Vaikka oikeasti sillä ei oo mitään väliä. Mun ei tarvi kelvata niille. Mun ei tarvi kelvata yhtään kellekään, ainoastaan jos mä itse päätän että mä oon tämmönen ja mul on oikeestikin lupa olla olemassa iha niinku kellä tahansa muulla, ni se on se juttu tavallaa. Ei mun tarvi kysyä keneltäkään ihmiseltä sitä että mitä ne on musta mieltä. Juu, se tuntuu siltä että täytyy, mutta oikeastihan se ei oo totta. Mä oon tosi sellanen herkkä ja sellanen että muiden ihmisten sanomiset vaikuttaa muhun aivan älyttömän paljon, mut kun vaa muistais sen, ettei se oo oikeesti totta. Se valitettavasti kuuluu elämään että kaikki on aina nalkuttamas jostain, ja se varmaan saa mut maahan viel monta kertaa ainakin joksikin aikaa, mut kun vaan osais sillonkin pitää mielessä silti sen, ettei muiden sanomiset oo totuus. Luulen et kaikel on tarkotus ja oon ihan syystäkin sellanen ku oon. Ku vaan osais sulkee ulos muiden kommentit.Mutjoo, koht varmaan ahistun taas järkyttävän paljon, en yllättyis :D mut koetan olla nyt työntämättä noita pois mielestä. Mun täytyy hyväksyä ne for real.</blockquote>

En ole robotti