tuhatsanaa
astronautti
- Liittynyt
- 20.6.2022
- Viestejä
- 132
- Reaktioarvo
- 116
No nii, olen tosiaan lopullisesti menettänyt toivon yhteen "kaveriini". Ollaan tunnettu kauan, mut ei oikeesti koskaan oltu läheisiä ja enimmäkseen tottumuksesta ollaan tekemisissä. Hän on ollut jo monta monta vuotta todella itsekäs ja huono tukemaan missään, mutta nyt tää meni vähän yli ja ajattelin vähän että pitäisikö pistää välit ihan lopullisesti poikki, kun en enää oikeasti jaksa koko käytöstä. Hän just vähän aikaa sitten lopetti yhteydenpidon kokonaan, just samaan aikaan kun kaikki muutkin kaverit, mutta yhtäkkiä palasi mun elämään ja ajatteli että voi jatkaa ihan normaalisti niin kuin ei just olisi hylännyt mua useaksi kuukaudeksi. Syyksi sanoi että "oon kyl lukenu sun viestit mut ei ne ollu nii tärkeitä et oisin vastannut".
Nyt tosiaan alkaa se lopullinen tw osuus viime viikolta mikä sai mut ajattelemaan että on vaan parempi laittaa välit poikki.
Huomenna joudun joka tapauksessa näkemään taas hänet enkä vieläkään tiedä ollenkaan mitä teen. Toivon, että hän taas lopettaa yhteydenpidon hetkeksi niin saan vähän aikaa miettiä miten hoidan asian. Ei mulla taida olla muita vaihtoehtoja kuin katkaista välit
Nyt tosiaan alkaa se lopullinen tw osuus viime viikolta mikä sai mut ajattelemaan että on vaan parempi laittaa välit poikki.
Yritin dissapearata viime torstaina. Laitoin viime hetkellä kahdelle ihmiselle viestiä, joista toinen oli juuri tämä kaveri. Kerroin hänelle mitä olen tekemässä, miksi ja miten. Selitin pitkän "jäähyväisviestin", josta uskoisin, että huomaa kyllä että olin ihan vakavissani. Lähetin tämän ja pian saan vastaukseksi itkunauruhymiön. Tällaisen siis: . Perään tulee:
"Joo siis mä oon oikeesti kans niin psyko kun en pelkää käyttää terävää veistä ja jos leikkaan sormeen nii en ees tee muuta ku nauran"
Tuo on suora kopio siitä viestistä, minkä hän lähetti. En enää vastannut mitään ja lopuilla ei olekaan tämän asian kannalta mitään väliä. Kun sitten näimme tänään koulussa (en vielä eilen mennyt kouluun) niin hän tosissaan nauroi minulle. Sain vain kuulla siitä, miten hän kuulemma oli mun viestin jälkeen mennyt nukkumaan ja että ajatteli että en kuitenkaan tekisi mitään. Kertoi jopa miten oli pitänyt HAUSKANA ajatuksena sitä, kun olisin toteuttanut suunnitelmani. Tässä kohtaa vaan lähdin vessaan itkemään enkä ole puhunut hänelle. Enkä varmaan aiokaan.
"Joo siis mä oon oikeesti kans niin psyko kun en pelkää käyttää terävää veistä ja jos leikkaan sormeen nii en ees tee muuta ku nauran"
Tuo on suora kopio siitä viestistä, minkä hän lähetti. En enää vastannut mitään ja lopuilla ei olekaan tämän asian kannalta mitään väliä. Kun sitten näimme tänään koulussa (en vielä eilen mennyt kouluun) niin hän tosissaan nauroi minulle. Sain vain kuulla siitä, miten hän kuulemma oli mun viestin jälkeen mennyt nukkumaan ja että ajatteli että en kuitenkaan tekisi mitään. Kertoi jopa miten oli pitänyt HAUSKANA ajatuksena sitä, kun olisin toteuttanut suunnitelmani. Tässä kohtaa vaan lähdin vessaan itkemään enkä ole puhunut hänelle. Enkä varmaan aiokaan.
Huomenna joudun joka tapauksessa näkemään taas hänet enkä vieläkään tiedä ollenkaan mitä teen. Toivon, että hän taas lopettaa yhteydenpidon hetkeksi niin saan vähän aikaa miettiä miten hoidan asian. Ei mulla taida olla muita vaihtoehtoja kuin katkaista välit