Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mitä tekisitte jos teidän esim. sisarus ois raiskannut jonkun :)
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 86342" data-attributes="member: 34"><p>Puhuin muuten vanhempien kanssa siitä että nää muistot häiritsee mua edelleen. Se autto kai. Nyt sen jälkeen oon pystyny aattelee ainakin että ei tässä mitään, et eihän mun tarvi kantaa mitään syyllisyyttä ja häpeää. Joten ehkä se vähän auttoi mua. Oon pystyny aattelee että mun veljen juttuja ei voi pistää mun syyksi, pikemminkin mäkin oon täs "uhri" koska kun on (itse asiassa useampikin) ongelmanuori perheessä niin se ei ole ihme että muutkin oireilee. Mullahan ei siis koskaan ollu minkäänlaista päihteiden käyttöä alaikäsenä eikä mitään. Ellei nyt jotain yhtä pientä huikkaa lasketa. Mutta muuten en oikeastaan koskenut tupakkaan en alkoholiin enkä huumeisiin. Että mä en oo koskaan ollu mikään ongelmanuori siinä mielessä mut oon oireillu just ahistuksella yms. Tai no se ahistus voi johtuu siitä kiusaamisestakin tai tästä kaikesta varmaan. Mutta joo, voi ajatella että jonkun verran varmaan vaikuttanut oireisiin nämäkin. Ja must tuntuu et oon pystyny nyt hyväksyä tän aversionki paremmin ku mietin et se saattaa johtuu näistä, tai no mistä tahansa johtuukaa ni ei se oo paha juttu tai et on ihan ok olla tämmönen eikä haluta seksiä koskaan. Ja on tässä periaatteessa hyviäkin puolia, eipähän tarvitse pelätä vahinkoraskautta tai muuta. Jotenki oon nyt yllättävän hyvässä kohdassa tän asian kanssa, tietysti aversio voi siitä olla huono juttu et pelkästään seksistä puhuminen kaverin kanssa voi tuoda oksettavan olon, mutta toisaalta tähänkin on jo jokseenkin tottunut kun mul on tosiaan aina ollu tää, kai? Vaikka välillä onkin kausia jolloin se ällötys on enemmän läsnä ja välillä vähemmän. Toisaalta ahdistas kyllä yhteiskunnan asenteet ja se että aina välillä puhutaan siitä että sitä aversiota voi hoitaa tai jotain ja siitä kannattaa puhua, kun mulla sit taas ei oo minkäänlaista kiinnostuksen häivääkään lähteä sitä mitenkään parantamaan. Koska mulla ei oo mitään intressiä olla kenenkään kanssa intiimisti koskaan. Niin ahdistaa se että muka "pitäis" vaikka en todellakaan halua. Vaikka mielipide tietysti voi muuttua ja se on sit sen ajan asia, mutta tällä hetkellä fiilis on selvä, en halua panna kenenkään kanssa koskaan.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 86342, member: 34"] Puhuin muuten vanhempien kanssa siitä että nää muistot häiritsee mua edelleen. Se autto kai. Nyt sen jälkeen oon pystyny aattelee ainakin että ei tässä mitään, et eihän mun tarvi kantaa mitään syyllisyyttä ja häpeää. Joten ehkä se vähän auttoi mua. Oon pystyny aattelee että mun veljen juttuja ei voi pistää mun syyksi, pikemminkin mäkin oon täs "uhri" koska kun on (itse asiassa useampikin) ongelmanuori perheessä niin se ei ole ihme että muutkin oireilee. Mullahan ei siis koskaan ollu minkäänlaista päihteiden käyttöä alaikäsenä eikä mitään. Ellei nyt jotain yhtä pientä huikkaa lasketa. Mutta muuten en oikeastaan koskenut tupakkaan en alkoholiin enkä huumeisiin. Että mä en oo koskaan ollu mikään ongelmanuori siinä mielessä mut oon oireillu just ahistuksella yms. Tai no se ahistus voi johtuu siitä kiusaamisestakin tai tästä kaikesta varmaan. Mutta joo, voi ajatella että jonkun verran varmaan vaikuttanut oireisiin nämäkin. Ja must tuntuu et oon pystyny nyt hyväksyä tän aversionki paremmin ku mietin et se saattaa johtuu näistä, tai no mistä tahansa johtuukaa ni ei se oo paha juttu tai et on ihan ok olla tämmönen eikä haluta seksiä koskaan. Ja on tässä periaatteessa hyviäkin puolia, eipähän tarvitse pelätä vahinkoraskautta tai muuta. Jotenki oon nyt yllättävän hyvässä kohdassa tän asian kanssa, tietysti aversio voi siitä olla huono juttu et pelkästään seksistä puhuminen kaverin kanssa voi tuoda oksettavan olon, mutta toisaalta tähänkin on jo jokseenkin tottunut kun mul on tosiaan aina ollu tää, kai? Vaikka välillä onkin kausia jolloin se ällötys on enemmän läsnä ja välillä vähemmän. Toisaalta ahdistas kyllä yhteiskunnan asenteet ja se että aina välillä puhutaan siitä että sitä aversiota voi hoitaa tai jotain ja siitä kannattaa puhua, kun mulla sit taas ei oo minkäänlaista kiinnostuksen häivääkään lähteä sitä mitenkään parantamaan. Koska mulla ei oo mitään intressiä olla kenenkään kanssa intiimisti koskaan. Niin ahdistaa se että muka "pitäis" vaikka en todellakaan halua. Vaikka mielipide tietysti voi muuttua ja se on sit sen ajan asia, mutta tällä hetkellä fiilis on selvä, en halua panna kenenkään kanssa koskaan. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mitä tekisitte jos teidän esim. sisarus ois raiskannut jonkun :)
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
