Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Peruukkiteline" data-source="post: 28621" data-attributes="member: 197">Viikonpäivät näen eräänlaisina erimuotoisina ja erivärisinä läiskinä, jotka menevät vasemmalta oikealle peräkkäin, mutta sunnuntai tekee taas kiepin maanantaihin, jolloin koko jono tavallaan nytkähtää taas uudestaan uuden viikon jonon asentoon.Kuukaudet näen eräänlaisina värikkäinä nauhoina ja ne asettuvat kellotaululle vastapäivään niin, että tammikuu sijaitsee kello kuuden kohdalla, helmikuu viiden kohdalla, maaliskuu noin nelosen kohdalla jne. Oikeastaan kyseessä on ehkä pikemminkin eräänlainen vieteri, joka &quot;ylhäältä&quot; kuvattuna näyttää kellotaulumaiselta, mutta &quot;kellotaulu&quot; on kulkenut tammikuusta vastapäivään joulukuuhun, uusi tammikuu kiertyy &quot;vieterissä&quot; esiin. Vuodet sen sijaan näkyvät minulle kahdella eri tavalla riippuen siitä, miten niitä ajattelen. Jos ajattelen vain jotakin yhtä vuotta, näen vuosiluvut leijumassa avaruudellisessa tilassa yksinään tai sitten kuukausien kanssa, jotka taas ovat vieterin/kellotaulun tavoin esillä siinä.Jos taas ajattelen vuosilukuja peräkkäin, ne muodostavat mutkittelevia janoja ja janojen vuosilukua ilmaisevat kohdat ovat sen värisiä kuin ne numeroina muutenkin näkisin. Mutkien ja janojen muotoon vaikuttaa ainakin osittain se, ajattelenko omia kokemiani vuosia vai aikaa, jolloin en ole ollut olemassa (ja siten kokemassa) tai jota en ole vielä kokenut. Värien lisäksi viikonpäivillä, kuukausilla ja vuosilla on omat luonteensa, sukupuolensa, tuoksunsa, makunsa, tuntoaistimuksensa ja äänensä. Osalla on myös esimerksiksi sosiaalisia suhteita toistensa kanssa.</blockquote>

[QUOTE="Peruukkiteline, post: 28621, member: 197"] Viikonpäivät näen eräänlaisina erimuotoisina ja erivärisinä läiskinä, jotka menevät vasemmalta oikealle peräkkäin, mutta sunnuntai tekee taas kiepin maanantaihin, jolloin koko jono tavallaan nytkähtää taas uudestaan uuden viikon jonon asentoon. Kuukaudet näen eräänlaisina värikkäinä nauhoina ja ne asettuvat kellotaululle vastapäivään niin, että tammikuu sijaitsee kello kuuden kohdalla, helmikuu viiden kohdalla, maaliskuu noin nelosen kohdalla jne. Oikeastaan kyseessä on ehkä pikemminkin eräänlainen vieteri, joka "ylhäältä" kuvattuna näyttää kellotaulumaiselta, mutta "kellotaulu" on kulkenut tammikuusta vastapäivään joulukuuhun, uusi tammikuu kiertyy "vieterissä" esiin. Vuodet sen sijaan näkyvät minulle kahdella eri tavalla riippuen siitä, miten niitä ajattelen. Jos ajattelen vain jotakin yhtä vuotta, näen vuosiluvut leijumassa avaruudellisessa tilassa yksinään tai sitten kuukausien kanssa, jotka taas ovat vieterin/kellotaulun tavoin esillä siinä. Jos taas ajattelen vuosilukuja peräkkäin, ne muodostavat mutkittelevia janoja ja janojen vuosilukua ilmaisevat kohdat ovat sen värisiä kuin ne numeroina muutenkin näkisin. Mutkien ja janojen muotoon vaikuttaa ainakin osittain se, ajattelenko omia kokemiani vuosia vai aikaa, jolloin en ole ollut olemassa (ja siten kokemassa) tai jota en ole vielä kokenut. Värien lisäksi viikonpäivillä, kuukausilla ja vuosilla on omat luonteensa, sukupuolensa, tuoksunsa, makunsa, tuntoaistimuksensa ja äänensä. Osalla on myös esimerksiksi sosiaalisia suhteita toistensa kanssa. [/QUOTE]

En ole robotti