Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Tanssivapina" data-source="post: 130066" data-attributes="member: 154">Pohdiskelu ja reflective writing on aika hyödyllistä. Just yrittää miettiä säännöllisesti asioista että onko tämä mitä minä haluan vai mitä muut haluaa. Tunnenko minä oikeasti näin, vai onko tämä muuten minä oletan että mun on pitäisikö tuntea. Meille kaikille syötetään niin paljon odotuksia ja paineita muilta. Kaikki kommentit et &quot;sun pitäisi&quot; tai &quot;sinuna minä&quot;... Sitten me yritetään epätoivoisesti sopia joukkoon ja mietitään kuinka muut näkee meidät ja yritetään olla jotain mitä me oletetaan muiden haluavan meidän olla. Tottakai siinä sitten kadottaa autenttisen minänsä, tai jos se tapahtuu just kehitysvaiheessa niin ei koskaan edes kehitä sitä autenttista minää. Mä lähtisin rohkeasti kokeilemaan erilaisia juttuja ja sit kirjoittaa päiväkirjaa siitä että miltä se tuntuu susta. Kirjoittamisessa on se hyvä puoli että sitä voi lukea takas ja huomata paremmin tekstistä että puhutko siltä mistä susta tuntuu vai siitä miltä muista tuntuu? Esimerkiksi nyt tosi simppeli esimerkki vaikka uuden harrastuksen kokeilemisesta. &quot;Musta tuntu vapaata kun tanssin mutta sitten muut oppilaat tunnilla katso mua vinoon ja tanssitunnin jälkeen mulla oli epävarma olo, joten tanssi ei oo mun juttu&quot;. Tästä huomaa että se tanssi ei ollut se mikä aiheutti sen olon vaan muut ihmiset... En tiedä onko tässä mun tekstissä järkeä.Mut yleensä ensi askel on tunnistaa mikä on susta lähtöisin ja minkä sä oot ottanut omaksi ulkopuolelta.</blockquote>

[QUOTE="Tanssivapina, post: 130066, member: 154"] Pohdiskelu ja reflective writing on aika hyödyllistä. Just yrittää miettiä säännöllisesti asioista että onko tämä mitä minä haluan vai mitä muut haluaa. Tunnenko minä oikeasti näin, vai onko tämä muuten minä oletan että mun on pitäisikö tuntea. Meille kaikille syötetään niin paljon odotuksia ja paineita muilta. Kaikki kommentit et "sun pitäisi" tai "sinuna minä"... Sitten me yritetään epätoivoisesti sopia joukkoon ja mietitään kuinka muut näkee meidät ja yritetään olla jotain mitä me oletetaan muiden haluavan meidän olla. Tottakai siinä sitten kadottaa autenttisen minänsä, tai jos se tapahtuu just kehitysvaiheessa niin ei koskaan edes kehitä sitä autenttista minää. Mä lähtisin rohkeasti kokeilemaan erilaisia juttuja ja sit kirjoittaa päiväkirjaa siitä että miltä se tuntuu susta. Kirjoittamisessa on se hyvä puoli että sitä voi lukea takas ja huomata paremmin tekstistä että puhutko siltä mistä susta tuntuu vai siitä miltä muista tuntuu? Esimerkiksi nyt tosi simppeli esimerkki vaikka uuden harrastuksen kokeilemisesta. "Musta tuntu vapaata kun tanssin mutta sitten muut oppilaat tunnilla katso mua vinoon ja tanssitunnin jälkeen mulla oli epävarma olo, joten tanssi ei oo mun juttu". Tästä huomaa että se tanssi ei ollut se mikä aiheutti sen olon vaan muut ihmiset... En tiedä onko tässä mun tekstissä järkeä. Mut yleensä ensi askel on tunnistaa mikä on susta lähtöisin ja minkä sä oot ottanut omaksi ulkopuolelta. [/QUOTE]

En ole robotti