Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Suhteet, seurustelu & seksuaalisuus
Miten saan itteni olemasta menemästä "puistojuoppojen" jengiin?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Vikatikki" data-source="post: 120059" data-attributes="member: 438"><p>Tässä kohtaa ei sais erehtyä pitämään noita seikkoja minään merkkinä rajojen kunnioituksesta. Se ettei mitään tapahdu ei tarkota että joku on hyvä tyyppi, rajojen kokeilu ja jatkuva ruinaaminen/ehdottelu/"mitä jos"-puheet on jo merkkejä siitä ettei toinen ymmärrä tai välitä siitä mitä oot mieltä asiasta. Se että toinen ääneen spekuloi mitä tapahtus jos et pääsiskään pois sieltä viittaa vaan siihen että se ei tee mitään koska ei oo varma voisko sun reaktio tilanteeseen aiheuttaa sille ongelmia.</p><p></p><p>Tietynlaisesta seurasta on hirveen helppo saada huomiota, hyväksynnän tunnetta ja väliaikaista apua tylsyyteen. Oon ite harrastanu ihan samaa. Jossain kohtaa pitäs kuitenki pystyä vähän pohtimaan onko siitä itselle enemmän haittaa ku hyötyä. Sen jälkeen se on lähinnä tahdonvoimasta kiinni jatkaako tuota vai onnistuuko löytämään mielihyvää jotain muuta kautta. Huomio on sulle päihde siinä missä se alkoholi ja tupakkaki.</p><p></p><p>Sit jos mielenterveysongelmista puhutaan niin terapia ja/tai itsetutkiskelu ei oo koskaan haitaksi. Persoonallisuushäiriön kanssa aattelee helposti ettei sille kannata tehdä mitään koska se ei oo parannettavissa, tosiasia kuitenki on että niitä oireita ja tunteita voi oppia hallitsemaan ja sitä kautta vähentää niiden rajottavaa vaikutusta.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Vikatikki, post: 120059, member: 438"] Tässä kohtaa ei sais erehtyä pitämään noita seikkoja minään merkkinä rajojen kunnioituksesta. Se ettei mitään tapahdu ei tarkota että joku on hyvä tyyppi, rajojen kokeilu ja jatkuva ruinaaminen/ehdottelu/"mitä jos"-puheet on jo merkkejä siitä ettei toinen ymmärrä tai välitä siitä mitä oot mieltä asiasta. Se että toinen ääneen spekuloi mitä tapahtus jos et pääsiskään pois sieltä viittaa vaan siihen että se ei tee mitään koska ei oo varma voisko sun reaktio tilanteeseen aiheuttaa sille ongelmia. Tietynlaisesta seurasta on hirveen helppo saada huomiota, hyväksynnän tunnetta ja väliaikaista apua tylsyyteen. Oon ite harrastanu ihan samaa. Jossain kohtaa pitäs kuitenki pystyä vähän pohtimaan onko siitä itselle enemmän haittaa ku hyötyä. Sen jälkeen se on lähinnä tahdonvoimasta kiinni jatkaako tuota vai onnistuuko löytämään mielihyvää jotain muuta kautta. Huomio on sulle päihde siinä missä se alkoholi ja tupakkaki. Sit jos mielenterveysongelmista puhutaan niin terapia ja/tai itsetutkiskelu ei oo koskaan haitaksi. Persoonallisuushäiriön kanssa aattelee helposti ettei sille kannata tehdä mitään koska se ei oo parannettavissa, tosiasia kuitenki on että niitä oireita ja tunteita voi oppia hallitsemaan ja sitä kautta vähentää niiden rajottavaa vaikutusta. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Suhteet, seurustelu & seksuaalisuus
Miten saan itteni olemasta menemästä "puistojuoppojen" jengiin?
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja