Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 33491" data-attributes="member: 167">Musta tuntuu et kaikki aina tutustumisessa olettaa sen toisen tyypin olevan tosi sosiaalinen, joka tietää aina, mitä pitää sanoa ja uskaltaa myös sanoa niin ja keksii jostain lempiväristäkin jonkun todella upean keskustelun. D: Kun siis en mä ainakaan keksis mitään muuta vastattavaa noihin kysymyksiin, ku vaan ne vastaukset nii en voi olettaa, että muutkaan keksis, ku oon jo aiemmin todennut ettei keksi ja sit se jää vaan haastatteluksi koko keskustelu. D: Tarttisin siis vinkkei miten lähestyä ujoi ihmisii, jotka vaan vastaa lyhyesti kysymyksiin, jos niitä kysytään.(tai vaihtoehtoisesti vastaa vaan "en mä tiiä" ku ei viitti tuntemattomalle kertoo) Mä voisin verrata ystävystymistä vaikka kakkujen leipomiseen. Pitää ottaa tarvittavat ainesosat, sekoittaa kuivat aineet, ja esim. kananmuna ja ehkä sokerit erikseen. Sitten ne laitetaan yhteen ja sitten uuniin, jossa se paisuu ja sit sen voi ottaa sieltä pois ja syödä.Monet on jo pienestä pitäen tehneet kakkuja ja osa jopa oppi tekemään kakkuja ilman reseptiä. Mutta mä en ole ikinä tehnyt kakkuja, korkeintaan vähän avustanut niitten teossa ja sit oon syömyt muitten tekemiä kakkuja. Ja nyt kun en tiiä voinko enää syödä muitten kakkuja niin pitäis ite harjotella tekemään niitä, mutta en mä osaa ilman reseptiä ainakaan.Ja esim. mun kaverit ei ymmärrä sitä etten osaa tehdä kakkuja ilman reseptiä. Ne sanoo vaan ettei kakkujen tekoa pidä suunnitella ja sen pitää tapahtua luonnostaan. Ja jos sanon ettei mulla se tapahdu luonnostaan ja tarviin reseptin, että siitä vois joskus tullakki rutiini ja et sitä vois reseptin jälkeen ehkä koittaa soveltaa, mutta sit laitoinkin vahingossa mun kaverin kakun uuniin ja se paloi. Ja ku pyysin anteeks mun kaverilta, ku en tiennyt, et toi kakku palais tosta nii se sano vaan "ei se mitään" mut ei suostunut kertomaan, miten voisin jatkossa välttää nää kakkujen polttamiset. D:Ja niitten sanomisista saa tosiaan semmosen käsityksen, et jos ei osaa tehdä kakkua ilman reseptiä niin ei kannata tehdä kakkua ollenkaan. Ja kun kysyn reseptiä niin niitten ohjeet on luokkaa "mene keittiöön ja tee kakku". Mutta noilla ohjeilla mä meen vaan keittiöön ja jään ovelle seisomaan, kun en tiiä mitä tehä. Ja siis ku ne sano ettei viitikkään mennä tutustumaan johonki randomiin, ku se ois epäaitoo eikä ne viitti niin mietin, et miten mä sit viittin, ku mähän tässä oon se, joka aristaa sosiaalisia tilanteita. Ja niitten mielestä sen pitää mennä luonnostaan eikä saa suunnitella niin mulla se ei vaan tule luonnostaan! En ole niinkuin ne enkä oikeesti osaa. :( Joten nyt ku kerran niitten mielestä ei kannnata tutustuu jos suunnittelee eikä tule luonnostaan niin ehkä vaan kakkujen leipominen ei oo mun juttu. :/Oon miettinyt et ehkä muutkaan ei kaveroidu muitten kanssa ja kaikki tekee vaan omia töitään niin ei ole huono juttu olla yksin. Ja voisinhan mä vapaa-ajalla tavata muita kavereita. Tosin enpä nyt tiiä haluuks kukaan mun nykysistä kavereista tavata mua enää vapaa-ajalla. :/ Ajattelin valmistautua yksinäisyyteen totuttelemalla siihen viettämällä mahollisimman paljon aikaa koulussa yksin, mutta ehkä kuitenki vaan parempi nauttii näistä viimesistä hetkistä, ku kuitenkin ehin olla vielä monta vuotta yksin.</blockquote>

En ole robotti