Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mua ahistaa kuinka vieraantunut oon siitä mitä muut sanoo rakkaudeks
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 83735" data-attributes="member: 34"><p>Tai niiku otetaan esimerkiks vaikka.... No hitto, vaikka Ola. Okei, oon tykännyt siitä jostain toukokuu 2020 asti, enemmän ja vähemmän mut joka tapauksessa. Sillon ku se alko olin helvetin sekasin tunteista sitä kohtaan ja sen jälkeenkin on tullu jaksoja et oon miettinyt sitä enemmän, ja välillä taas en mieti sitä hetkeen niin paljon, saatan miettii sit ehkä jotain muita enemmän. Onhan se nyt selvää ihastumista koska mitä muutakaan se olis mutta kun mä en vaan tiedä että voinko edes sanoa sitä ihastumiseks koska en ymmärrä muiden ihmisten kokemuksia ihastumisesta. En ymmärrä sitä. En ymmärrä seurustelusta mitään tai siis en tietenkään oo seurustellu niin se vieraannuttaa mua niistä asioista, en tiedä kaikki on ihan outoo. Ehkä tää on jopa jonkinlainen pakko-oire siitä että en anna itelleni edes lupaa ajatella näitä ihastumisina koska ne on mukamas niin paljon huonompia mitä muut tuntee. Siis kai musta tuntuu siltä että mun tunteet on huonompia ja mun kokemukset ei oo oikeita eikä mitenkään arvokkaita. Niin ehkä tää tulee siitä. Tai aivan varmasti se liittyy siihen jotenkin.</p><p></p><p>Mutta siis tuntuu vaan että mulla on semmoinen disconnection rakkauteen. Tai siis nii, en tunne yhteyttä siihen koska yhteiskunnan käsitys romanttisesta rakkaudesta on erilainen ku mun kokemus. Ni sit mietin et onks tää ees sitä mitä muut sanoo rakkaudeks vai pitäiskö mun puhuu näistä jonain.... Platonisina ihastuksina :D kun ei ne vittu ees voi olla platonisiakaan. Pakko sen on olla romantic attraction. Jos mietitään vaikka näitä eri "vetovoiman muotoja" niin platonisia nää ihastukset ei mun mielestä voi olla? Mutta suurin osa ei ehkä ihan seksuaalisiakaan tai ainakaan ei niin paljon et varmaan suurimmaks osaks ne on romanttisia ? Joo-o en mä tiedä. Mut ku tää menee niin kauas normi ihmisten kokemuksista etten tiedä voinko ees elää. Tarvii varmaan taas yrittää jutella mun työntekijän kanssa vaikka en tiedä onko sitä tarkotettu ihan tämmösestä puhumiseen. Ei se varmaan kuitenkaan mikään psykologi oo nii ei se ehkä osaa auttaa mut kai mä voin kuitenkin sanoa siitä että tuntuu paskalt. Tai sit en sano mitään. Tai sit soitan jonnekin vitu kriisipuhelimeen paitsi en helvetissä kyllä soita.</p><p></p><p>Vittu nytki mietin hobii jatkuvasti ja mun aivot sanoo mulle tyyliin et sä oot paska ihminen etkä ainakaan ansaitse mitään hyvää. Että kiitti siitä taas.</p><p></p><p>Mitäköhän taas tapahtu et tää ny meni pahemmaks. En tiiä mistä tää johtuu, en tiiä mistä mikään johtuu. Sitte ku ei mun kaltasia ees hirveesti oo olemassa paitsi ehkä muutama ihminen xDD</p><p></p><p>Ja ehkä jossain aromantic yms ihmisissä voi olla samoja piirteitä kun mussa että ihastuu lähinnä julkkiksiin tai en mä tiedä. Nojoo. Emt. Mäkin olisin pitkälti frayromantic jos niitä muutamaa tyyppiä ei laskettais ketkä oon tuntenu jotenkuten ja joihin oon ollu ihastunu. Ja en tiiä mikä siinä on se raja mutta suurimmaks osakshan mun kaikki ihastukset on ihmisiin joita mä EN tunne joten: frayromantic af. Mutta en mä sit kuitenkaan oo. En tiiä lasketaanko esim jiit sellasiks jotka tunnen koska joo oon puhunu niiden kanssa mutta ei me nyt kyllä mitään ystäviä kuitenkaan olla. Mul on ollu ehkä yks ihastus koko elämäni aikana jonka kans oon ollu ystävä, taisekin riippuu miten se määritellään. Mut niiku. Ehk muutama jonkin sortin kaveritasolla oleva ihastus on ollu. Mut muuten täysin frayro. Et en tiiä sitten onko tää kuitenkin sitä.</p><p></p><p>Vai mitä mikään on</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 83735, member: 34"] Tai niiku otetaan esimerkiks vaikka.... No hitto, vaikka Ola. Okei, oon tykännyt siitä jostain toukokuu 2020 asti, enemmän ja vähemmän mut joka tapauksessa. Sillon ku se alko olin helvetin sekasin tunteista sitä kohtaan ja sen jälkeenkin on tullu jaksoja et oon miettinyt sitä enemmän, ja välillä taas en mieti sitä hetkeen niin paljon, saatan miettii sit ehkä jotain muita enemmän. Onhan se nyt selvää ihastumista koska mitä muutakaan se olis mutta kun mä en vaan tiedä että voinko edes sanoa sitä ihastumiseks koska en ymmärrä muiden ihmisten kokemuksia ihastumisesta. En ymmärrä sitä. En ymmärrä seurustelusta mitään tai siis en tietenkään oo seurustellu niin se vieraannuttaa mua niistä asioista, en tiedä kaikki on ihan outoo. Ehkä tää on jopa jonkinlainen pakko-oire siitä että en anna itelleni edes lupaa ajatella näitä ihastumisina koska ne on mukamas niin paljon huonompia mitä muut tuntee. Siis kai musta tuntuu siltä että mun tunteet on huonompia ja mun kokemukset ei oo oikeita eikä mitenkään arvokkaita. Niin ehkä tää tulee siitä. Tai aivan varmasti se liittyy siihen jotenkin. Mutta siis tuntuu vaan että mulla on semmoinen disconnection rakkauteen. Tai siis nii, en tunne yhteyttä siihen koska yhteiskunnan käsitys romanttisesta rakkaudesta on erilainen ku mun kokemus. Ni sit mietin et onks tää ees sitä mitä muut sanoo rakkaudeks vai pitäiskö mun puhuu näistä jonain.... Platonisina ihastuksina :D kun ei ne vittu ees voi olla platonisiakaan. Pakko sen on olla romantic attraction. Jos mietitään vaikka näitä eri "vetovoiman muotoja" niin platonisia nää ihastukset ei mun mielestä voi olla? Mutta suurin osa ei ehkä ihan seksuaalisiakaan tai ainakaan ei niin paljon et varmaan suurimmaks osaks ne on romanttisia ? Joo-o en mä tiedä. Mut ku tää menee niin kauas normi ihmisten kokemuksista etten tiedä voinko ees elää. Tarvii varmaan taas yrittää jutella mun työntekijän kanssa vaikka en tiedä onko sitä tarkotettu ihan tämmösestä puhumiseen. Ei se varmaan kuitenkaan mikään psykologi oo nii ei se ehkä osaa auttaa mut kai mä voin kuitenkin sanoa siitä että tuntuu paskalt. Tai sit en sano mitään. Tai sit soitan jonnekin vitu kriisipuhelimeen paitsi en helvetissä kyllä soita. Vittu nytki mietin hobii jatkuvasti ja mun aivot sanoo mulle tyyliin et sä oot paska ihminen etkä ainakaan ansaitse mitään hyvää. Että kiitti siitä taas. Mitäköhän taas tapahtu et tää ny meni pahemmaks. En tiiä mistä tää johtuu, en tiiä mistä mikään johtuu. Sitte ku ei mun kaltasia ees hirveesti oo olemassa paitsi ehkä muutama ihminen xDD Ja ehkä jossain aromantic yms ihmisissä voi olla samoja piirteitä kun mussa että ihastuu lähinnä julkkiksiin tai en mä tiedä. Nojoo. Emt. Mäkin olisin pitkälti frayromantic jos niitä muutamaa tyyppiä ei laskettais ketkä oon tuntenu jotenkuten ja joihin oon ollu ihastunu. Ja en tiiä mikä siinä on se raja mutta suurimmaks osakshan mun kaikki ihastukset on ihmisiin joita mä EN tunne joten: frayromantic af. Mutta en mä sit kuitenkaan oo. En tiiä lasketaanko esim jiit sellasiks jotka tunnen koska joo oon puhunu niiden kanssa mutta ei me nyt kyllä mitään ystäviä kuitenkaan olla. Mul on ollu ehkä yks ihastus koko elämäni aikana jonka kans oon ollu ystävä, taisekin riippuu miten se määritellään. Mut niiku. Ehk muutama jonkin sortin kaveritasolla oleva ihastus on ollu. Mut muuten täysin frayro. Et en tiiä sitten onko tää kuitenkin sitä. Vai mitä mikään on [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mua ahistaa kuinka vieraantunut oon siitä mitä muut sanoo rakkaudeks
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
