Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 105522" data-attributes="member: 34">Voi hyvä ihme. Minä jos kuka tiedän kuinka paljon jatkuva painon kommentointi satuttaa. Tai vaikka ei olis jatkuvaakaan, yksikin kommentti voi satuttaaMuistuu mieleen kun oma mummuni sanoi joskus kun olin todella nuori, jotain että "vähän mahaa sillä kyllä on" ja jotain tollasta en muista kunnolla mutta toi kommentti vaivaa mua vieläkin. Mulla on automaattisesti sellanen olo että ei sais sit olla yhtään mahaa. Vaikka oon omasta mielestäni oikeasti kaunis näin, mutta sitten joidenkin mielestä joku random lievä ylipaino on kamala asia? Mun mummu on muutenki ite tyyliin laihduttanu ja sille on jääny päälle se syömisen kyttäys, nytkin muutama päivä sitten multa tuntu et ruokahalu katos kun se alkpi puhumaan (itestään, ei musta) että "pitää kattoa mitä syö" tai jotain et täs on kaloreita hirveesti ja kaikkee tollasta. Mulla oikeesti meni joksikin aikaa pää ihan sekasin ja kun oon muutenkin viime aikoina obsessoinu siitä että pääsisinpä edes vaikka lievään alipainoon niin saattais kerrankin olla sellanen tunne että mut hyväksytään. Edes normaali paino ei riitä mun mielessä,vaan pitäis olla alipainonen. Mua oikeasti huolestuttaa jo tässä vaiheessa nää mun oireilut vaikka en todellakaan liiku edes paljoa enkä hirveästi paastoakaan. Mutta välillä oon kyllä syömättä ja juomatta pitkiä aikoja kun en jotenkin osaa tai uskalla syödä,en edes tiedä mikä siinä on mutta joku alitajuinen juttu ehkä. Oon tajunnut että ihan varmasti tää kaikki on vaikuttanut mun itsetuntoon paljon kun mummu on sellane painon kyttääjä ollu aina ja isäkin sitten vielä on ollu aina sellanen (jo mun lapsuudessa) että se ei syö vaikka muutamaan päivään välttämättä mitään, eikä varsinkaan säännöllisesti ja terveellisesti. Ja sitten se on mun ja mun äidin syömistä kommentoinut silleen että me vedetään herkkuja jatkuvasti. Tän kaiken lisäks oon kuullu koulussa paljon ja mua on kiusattu mun painosta ihan ku olisin ainut läski maailmas sitä paitsi kaikki se on saanu mut kuvittelee et oon suurinpiirtein tosi vaarallisen lihava ja about maailman läskein ihminen (tai että must vähintään tulee pian sellanen 200 kiloinen) vaikka oikeasti olen (ainakin painoindeksin mukaan) lievästi ylipainoinen.Nyt kun mulla on muutenki kaikki ihan törkeän huonosti, vatsakivut pahoina ja kaikki ihan sekasin, niin tuntuu että nämäkin asiat vaan pyörii enemmän ja enemmän pakkomaisena mielessä. Ei hyvää seuraa tästä nimittäin tuntuu että kehitän oikeasti mahdollisesti syömishäiriön jos tämä tilanne vaan jatkuu.Meni vähän raiteiltaan kommentti mutta todistaa sen miksi toisen kehon kommentointi aiheuttaa ongelmia.</blockquote>

En ole robotti