Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mun elämä on niin kuivaa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="rätvänä" data-source="post: 115022" data-attributes="member: 260"><p>Joo niinpä ja kiitos!! Mun on kans tosiaan vaikea erottaa noita kahta, siis tunteita ja mielialaa, helposti tulee jotenkin epävalidi olo (varsinkin jos menee paremmin aikaisempaan verrattuna, eli niitä hyviä hetkiä on useammin ja toimintakyky vähän vähemmän onneton kuin joskus). Toki tohon osittain liittyy sekin, että on mielialojensa vietävissä siihen pisteeseen asti ettei hyvällä tuulella ollessa oikein muistakaan koskaan menneen huonosti ja toisin päin.</p><p></p><p>Mutta niin, itse aattelin pitkään samoin. Samasta syystä venytinkin avun hankkimista siihen pisteeseen, että olin täysin toimintakyvytön ja aika itsetuhoinen (ainakin noiden suhteen menee muuten nykyisin paremmin jes). No, oli siihen muitakin syitä, mm. pienellä paikkakunnalla asuminen ja siihen liittyvä anonymiteetin puute ennen kuin muutin muualle, mut toi kuitenkin enimmäkseen.</p><p></p><p>Ei oo tarkoitus maalailla piruja sinne tänne, mutta sinänsä tuo on yleinen ajattelutapa ja johtaa yleensä asioiden pahenemiseen. Infernaaliseen kyllästymiseen kyllästyy aika äkkiä ja silloin sen on tapana eskaloitua. Sitä paitsi - no, en jotenkin osaa kitkeä tästä sellaista.. ööö lässytysretoriikkaa, mutta ihan muutenkin sulla on täysi oikeus hakea apua silloin kun tuntuu että sitä tarvitset. Oikeasti. Aika harvoin nää katoavat ihan vaan ohittamisella/yrittämisellä/epämääräisillä "näin ollaan hyviä ihmisiä eikä välitetä turhasta" -omahoitoneuvoilla.</p><p></p><p>Et estä kenenkään toisen hoitoa sillä, että katsot oman vointisi perään. Onhan mielenterveyspalvelujen tilanne niin epätoivoinen et se alkaa olla jo huvittavaa (ja joskus sitäkin pahempi, kunnasta riippuen) joten tajuan ettei sellainen herätä kauheasti luottamusta - mutta ei muiden ihmisten hoitoon pääseminen siltikään mitenkään merkittävästi hankaloidu ihan vain siksi, että hankit itsellesi lääkäriajan. Kiireelliset tapaukset otetaan yleensä vastaan aikaisemmin (oman kokemuksen perusteella ainakin) ja päivystyksenkin kautta pääsee nopean avun piiriin, vaikka yleisesti odotusaika onkin melkein aina ja kaikkien kohdalla turhan pitkä. Jos sulla on mahdollisuus esim. työterveyteen tai yths:n kautta varailuun niin kannattaa käyttää se, vaikka etenkin jälkimmäisen kanssa homma on yleensä vielä pahempaa säätöä kuin ns. "normaalilla" julkisella.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="rätvänä, post: 115022, member: 260"] Joo niinpä ja kiitos!! Mun on kans tosiaan vaikea erottaa noita kahta, siis tunteita ja mielialaa, helposti tulee jotenkin epävalidi olo (varsinkin jos menee paremmin aikaisempaan verrattuna, eli niitä hyviä hetkiä on useammin ja toimintakyky vähän vähemmän onneton kuin joskus). Toki tohon osittain liittyy sekin, että on mielialojensa vietävissä siihen pisteeseen asti ettei hyvällä tuulella ollessa oikein muistakaan koskaan menneen huonosti ja toisin päin. Mutta niin, itse aattelin pitkään samoin. Samasta syystä venytinkin avun hankkimista siihen pisteeseen, että olin täysin toimintakyvytön ja aika itsetuhoinen (ainakin noiden suhteen menee muuten nykyisin paremmin jes). No, oli siihen muitakin syitä, mm. pienellä paikkakunnalla asuminen ja siihen liittyvä anonymiteetin puute ennen kuin muutin muualle, mut toi kuitenkin enimmäkseen. Ei oo tarkoitus maalailla piruja sinne tänne, mutta sinänsä tuo on yleinen ajattelutapa ja johtaa yleensä asioiden pahenemiseen. Infernaaliseen kyllästymiseen kyllästyy aika äkkiä ja silloin sen on tapana eskaloitua. Sitä paitsi - no, en jotenkin osaa kitkeä tästä sellaista.. ööö lässytysretoriikkaa, mutta ihan muutenkin sulla on täysi oikeus hakea apua silloin kun tuntuu että sitä tarvitset. Oikeasti. Aika harvoin nää katoavat ihan vaan ohittamisella/yrittämisellä/epämääräisillä "näin ollaan hyviä ihmisiä eikä välitetä turhasta" -omahoitoneuvoilla. Et estä kenenkään toisen hoitoa sillä, että katsot oman vointisi perään. Onhan mielenterveyspalvelujen tilanne niin epätoivoinen et se alkaa olla jo huvittavaa (ja joskus sitäkin pahempi, kunnasta riippuen) joten tajuan ettei sellainen herätä kauheasti luottamusta - mutta ei muiden ihmisten hoitoon pääseminen siltikään mitenkään merkittävästi hankaloidu ihan vain siksi, että hankit itsellesi lääkäriajan. Kiireelliset tapaukset otetaan yleensä vastaan aikaisemmin (oman kokemuksen perusteella ainakin) ja päivystyksenkin kautta pääsee nopean avun piiriin, vaikka yleisesti odotusaika onkin melkein aina ja kaikkien kohdalla turhan pitkä. Jos sulla on mahdollisuus esim. työterveyteen tai yths:n kautta varailuun niin kannattaa käyttää se, vaikka etenkin jälkimmäisen kanssa homma on yleensä vielä pahempaa säätöä kuin ns. "normaalilla" julkisella. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mun elämä on niin kuivaa
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
