Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 107464" data-attributes="member: 34"><p>Ja siis mulla on jotenki vahva muisto siitä kun ehkä 11-13-vuotiaana yritin määritellä mun suuntautumista ja siis must sillon oli jo ollu se tyttö ja se yks poika ainakin. Ja sit mietin jotenki et oon hetero tai sit en ees mikään, tai jotenki tähän tyyliin. Jotenki tälleen muistelisin sen. Niin miten HITOSSA oon ees aatellu et oon hetero ehkä. Mut must tuntuu et oon vaa defaultannu siihen silloin? Jotenki että &quot;oon hetero jos päätän niin&quot; mut tavallaan niinku ymmärrän sen vielki koska se tuntuu niin turvalliselta ja tutulta sanoa &quot;oon hetero&quot; koska sitä ehkä kuvittelee ite no matter what et koska muutkin on niin mäkin oon. Ja silleen defaulttaa siihen ja identifioituu siihen? Mutta ehkä sitäkin enemmän koen että mul ei oo koskaan oikein ollu sitä sanaa mihin oisin identifioitunu. Ei ees hetero vaan enemmänkin vaan silleen et en koe mitään mun identiteetiks. Et tietenkin teknisesti ottaen näyttää siltä että olisin bi mut se ei vaan jotenkin silti oo mun identiteetti tai se ei tunnu multa??? Iha outoo taas. Siis kun vieläkään se sana ei jotenki kuulosta oikeelta multa eikä mikään muukaan sana. Jotenki aattelen sen vaan ehk silleen et jos se ei oo ollu osa mua aina (siis se sana vaan) niin silloin se ei oo osa mua nytkään. Mutta se ihastuminen tietty on ollu osa mua jo aika pienenä joten se tuntuu enemmän multa ja mun identiteetiltä. Eli käytännössä bisseys sinänsä tuntuukin omalta koska oon vissiin aina sit ollu sellanen, mutta se sana vaan on silleen outo. Ja muutenkin joskus yläasteella mulla oli ollu siihen mennessä aika vähän edes mitään ihastumisia tyttöihin (mut vähintään se yks silti) ja poikiin vähän enemmän ni ehkä sit olin jotenkin et jaaaaaa kai mä sit tykkään pojista ku mul on melkee pelkästään niitä :))))) no ei... Ei sit vissiin... Ok vitun sekava viesti mutta vittu mitä paskaa</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 107464, member: 34"] Ja siis mulla on jotenki vahva muisto siitä kun ehkä 11-13-vuotiaana yritin määritellä mun suuntautumista ja siis must sillon oli jo ollu se tyttö ja se yks poika ainakin. Ja sit mietin jotenki et oon hetero tai sit en ees mikään, tai jotenki tähän tyyliin. Jotenki tälleen muistelisin sen. Niin miten HITOSSA oon ees aatellu et oon hetero ehkä. Mut must tuntuu et oon vaa defaultannu siihen silloin? Jotenki että "oon hetero jos päätän niin" mut tavallaan niinku ymmärrän sen vielki koska se tuntuu niin turvalliselta ja tutulta sanoa "oon hetero" koska sitä ehkä kuvittelee ite no matter what et koska muutkin on niin mäkin oon. Ja silleen defaulttaa siihen ja identifioituu siihen? Mutta ehkä sitäkin enemmän koen että mul ei oo koskaan oikein ollu sitä sanaa mihin oisin identifioitunu. Ei ees hetero vaan enemmänkin vaan silleen et en koe mitään mun identiteetiks. Et tietenkin teknisesti ottaen näyttää siltä että olisin bi mut se ei vaan jotenkin silti oo mun identiteetti tai se ei tunnu multa??? Iha outoo taas. Siis kun vieläkään se sana ei jotenki kuulosta oikeelta multa eikä mikään muukaan sana. Jotenki aattelen sen vaan ehk silleen et jos se ei oo ollu osa mua aina (siis se sana vaan) niin silloin se ei oo osa mua nytkään. Mutta se ihastuminen tietty on ollu osa mua jo aika pienenä joten se tuntuu enemmän multa ja mun identiteetiltä. Eli käytännössä bisseys sinänsä tuntuukin omalta koska oon vissiin aina sit ollu sellanen, mutta se sana vaan on silleen outo. Ja muutenkin joskus yläasteella mulla oli ollu siihen mennessä aika vähän edes mitään ihastumisia tyttöihin (mut vähintään se yks silti) ja poikiin vähän enemmän ni ehkä sit olin jotenkin et jaaaaaa kai mä sit tykkään pojista ku mul on melkee pelkästään niitä :))))) no ei... Ei sit vissiin... Ok vitun sekava viesti mutta vittu mitä paskaa [/QUOTE]

En ole robotti