Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mun isovanhempi kuoli
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="irwikissa" data-source="post: 131008" data-attributes="member: 56"><p>Kiitos samoin, toi kuulostaa tosi rankalta<3</p><p>Jotenki tuntuu vaan et jos vaan jatketas normaalisti en varmaan muistais koko kuolemaa. Ehkä se tulee sitten kun mennään käymään siellä tai varmaan viimeistään hautajaisissa. En tiiä, en oo ikinä menettäny ketään kuolemalle ni en tiedä miten läheisestä ihmisestä "saa" olla mitenkin surullinen. Ääneen sanottuna tosi hassu että ees aattelen noin mutta siltä nyt vähän tuntuu ettei mun kuulu olla surullinen tämmöisistä. Samalla tuntuu että kuuluisi.</p><p></p><p>Oon tosiaan itkenyt äidin kanssa, joten en mä sitä silleen oo blokannukkaan täysin. Toki sekin oli sitä että näin sen itkevän ja en osannu tehdä mitään. En tiedä. Tuntuu että jos mua ei jatkuvasti muistuteta jostain ihmisestä/asiasta, unohdan sen olemassaolon täysin. Ihan kuin kun yksi sisarukseni muutti pois, ei se muhun mitenkään vaikuttanut. Siitä on monta vuotta enkä ole ikävöinyt kertaakaan. Ainut mihin se vaikutti silloin alussa oli että montako lautasta pöytään katetaan.</p><p>En tiiä jaa a. Mun on melkein liian helppo unohtaa ihmisiä näköjään `\_(•_•)_/`</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="irwikissa, post: 131008, member: 56"] Kiitos samoin, toi kuulostaa tosi rankalta<3 Jotenki tuntuu vaan et jos vaan jatketas normaalisti en varmaan muistais koko kuolemaa. Ehkä se tulee sitten kun mennään käymään siellä tai varmaan viimeistään hautajaisissa. En tiiä, en oo ikinä menettäny ketään kuolemalle ni en tiedä miten läheisestä ihmisestä "saa" olla mitenkin surullinen. Ääneen sanottuna tosi hassu että ees aattelen noin mutta siltä nyt vähän tuntuu ettei mun kuulu olla surullinen tämmöisistä. Samalla tuntuu että kuuluisi. Oon tosiaan itkenyt äidin kanssa, joten en mä sitä silleen oo blokannukkaan täysin. Toki sekin oli sitä että näin sen itkevän ja en osannu tehdä mitään. En tiedä. Tuntuu että jos mua ei jatkuvasti muistuteta jostain ihmisestä/asiasta, unohdan sen olemassaolon täysin. Ihan kuin kun yksi sisarukseni muutti pois, ei se muhun mitenkään vaikuttanut. Siitä on monta vuotta enkä ole ikävöinyt kertaakaan. Ainut mihin se vaikutti silloin alussa oli että montako lautasta pöytään katetaan. En tiiä jaa a. Mun on melkein liian helppo unohtaa ihmisiä näköjään `\_(•_•)_/` [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Mun isovanhempi kuoli
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja