Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Minkelii" data-source="post: 66434" data-attributes="member: 32">Naurattaa myöskin tällä hetkellä edelleen yks tilanne ala-asteelta kun olin syömässä iltapalaa. Siitä pöydästä oli näkymä suoraan vanhempien makkariin jossa oli valot.Mulla oli siihen aikaan hirveä pelko kummituksia kohtaan ja pelkäsin että meidän talossa on kummituksia.Noh, siinä syöminkien lomassa katsoin makkariin ja huomasin makkarin kaappia vasten liikkuvan varjon. Siis jonkin nopesti liikkuvan hahmon varjon joka pysyi paikoillaan. Sit aloin kiljumaan koska säikähdin sitä koska automaattisesti aivot yhdisti kyseisen varjon olevan kummituksen varjo.Noh, tilanne selvis kun pikkuveljeni tulee makkarista ihmettelemään että mitä ihmettä mä oikein kiljun ja samalla sama varjo seuras veljeeni täsmällisesti eli hoksasin että se varjo olikin yöasuun pukeutuvan pikkuveljeni varjo. Sit sit sanoin itkun vallassa veljelle että ”mä luulin sua kummitukseksi, ei saa tollee säikäyttää!!”Sit kun tilanne oli helpottunut niin nauroin. Nauroin hiljaa vielä seuraavana päivänä koulussa ja naurattaa edelleen. En ikinä lopeta tälle nauramista kun luulen pikkuveljeäni kummitukseksi XDDD</blockquote>

[QUOTE="Minkelii, post: 66434, member: 32"] Naurattaa myöskin tällä hetkellä edelleen yks tilanne ala-asteelta kun olin syömässä iltapalaa. Siitä pöydästä oli näkymä suoraan vanhempien makkariin jossa oli valot. Mulla oli siihen aikaan hirveä pelko kummituksia kohtaan ja pelkäsin että meidän talossa on kummituksia. Noh, siinä syöminkien lomassa katsoin makkariin ja huomasin makkarin kaappia vasten liikkuvan varjon. Siis jonkin nopesti liikkuvan hahmon varjon joka pysyi paikoillaan. Sit aloin kiljumaan koska säikähdin sitä koska automaattisesti aivot yhdisti kyseisen varjon olevan kummituksen varjo. Noh, tilanne selvis kun pikkuveljeni tulee makkarista ihmettelemään että mitä ihmettä mä oikein kiljun ja samalla sama varjo seuras veljeeni täsmällisesti eli hoksasin että se varjo olikin yöasuun pukeutuvan pikkuveljeni varjo. Sit sit sanoin itkun vallassa veljelle että ”mä luulin sua kummitukseksi, ei saa tollee säikäyttää!!” Sit kun tilanne oli helpottunut niin nauroin. Nauroin hiljaa vielä seuraavana päivänä koulussa ja naurattaa edelleen. En ikinä lopeta tälle nauramista kun luulen pikkuveljeäni kummitukseksi XDDD [/QUOTE]

En ole robotti