Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Meikävaan" data-source="post: 19380" data-attributes="member: 99"><p>Olohan on melko sama mikä aijemminkin. Yläkerta huutaa = ahdistukset kattoon. Tavallaan pitäs piirtää mutten uskalla, pelottaa mitä sieltä tulee. Jos olisin iskän kans kasvanu oisin ehkä tähän jotain helpotusta saanu. Maailma pyörii ja tartteen jonkun turvallisen paikan, ilman pakko-oireita. Tää haju saa mieleen muistoja joita en halua muistaa. Mä itekkin olen se mitä en halua muistaa. Sydän hypähti pilviin ku alko rokki soimaan. Ne asiat mihin oon liittäny pakkomielteen jyllää, oon taas kuunnellu yhtä kappaletta koko päivän. Ettei vaan ihastukset mieleen tulis. Niitä on hitosti, enkä mä voi mitään. En haluu nähä porukkaa irl, etten vaan ihastu. Meinas tänään loppu itsehillintä mennä kun kaveriporukkani näköjään tietää mun suuntautumisen paremmin kuin mä. Onhan se hyvä ku ne sen osaa ottaa huomioon, mutta silti. Jos vaan kuvittelen mun ihastukset. Enmä myöskään toivo että ne mut sulloo nyt johonkin laatikkoon, ei pysty. Pahinta oli se että tämä kyseinen henkilö johon ne päätteli mun ihastuneen on ihana tyyppi ei hitto. Miksi tää elämäni menee tähän vaan kun ocd pahenee vaiheittain? Polvet meni rikki kun niihinkin liitty tekeminen millä karkotin päivällä ajatteluni. Mutta enää ei pysty. Näkö sumenee, väsyttää ja toivottomuus valtaa.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="Meikävaan, post: 19380, member: 99"] Olohan on melko sama mikä aijemminkin. Yläkerta huutaa = ahdistukset kattoon. Tavallaan pitäs piirtää mutten uskalla, pelottaa mitä sieltä tulee. Jos olisin iskän kans kasvanu oisin ehkä tähän jotain helpotusta saanu. Maailma pyörii ja tartteen jonkun turvallisen paikan, ilman pakko-oireita. Tää haju saa mieleen muistoja joita en halua muistaa. Mä itekkin olen se mitä en halua muistaa. Sydän hypähti pilviin ku alko rokki soimaan. Ne asiat mihin oon liittäny pakkomielteen jyllää, oon taas kuunnellu yhtä kappaletta koko päivän. Ettei vaan ihastukset mieleen tulis. Niitä on hitosti, enkä mä voi mitään. En haluu nähä porukkaa irl, etten vaan ihastu. Meinas tänään loppu itsehillintä mennä kun kaveriporukkani näköjään tietää mun suuntautumisen paremmin kuin mä. Onhan se hyvä ku ne sen osaa ottaa huomioon, mutta silti. Jos vaan kuvittelen mun ihastukset. Enmä myöskään toivo että ne mut sulloo nyt johonkin laatikkoon, ei pysty. Pahinta oli se että tämä kyseinen henkilö johon ne päätteli mun ihastuneen on ihana tyyppi ei hitto. Miksi tää elämäni menee tähän vaan kun ocd pahenee vaiheittain? Polvet meni rikki kun niihinkin liitty tekeminen millä karkotin päivällä ajatteluni. Mutta enää ei pysty. Näkö sumenee, väsyttää ja toivottomuus valtaa. [/QUOTE]

En ole robotti