Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 90798" data-attributes="member: 34">Meillä melkein sama paitsi ei ihan noin paha, mutta on se paljon enemmän omassa huoneessaan ku vaikka minä. Ei suoranaisesti välttele silleen että pystyy kyllä hakeen ruokaa normaalisti mut aika vähän puhuu kuitenkin ja jatkuvasti vaan pelailee omas huoneessaan. Poikkeuksena se jos on kavereidensa kanssa jossain juomassa ja joskus kyllä on meidänkin kanssa mutta yleensä harvemmin sitä näkee. Kännissä on myös vähän uhkaava ja on rikkonu paljon raivokohtausten aikana esim auton ikkuna ja ovenkahva. (Vihaan noita sen raivokohtauksia ja etenkin nykyään meen helposti paniikkiin jos vähänkin tuntuu et se vois taas alkaa raivoo) ja joo työtön on (periaatteessa) sekin mut se on 28.En itekää oikee tiiä mitä tehdä ja oon alkanu luovuttaa koska tuntuu tässä vaiheessa vaan siltä etten jaksa ja se on aiheuttanut mulle niin paljon ahdistusta että haluun nyt jotenki vaa elää omaa elämääni ja olla välittämättä. Ei tosiaan oo tervettä et toinen raivoo niin et joutuu äidin kanssa lähtee muualle omasta kodista. Tiedän että teen ehkä väärin mut en jaksa enää uhrata omaa aivokapasiteettiani sen ongelmiin ku on tässä vittu itelläkin niin vaikeeta et on täysi työ pitää ittensä kasassa</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 90798, member: 34"] Meillä melkein sama paitsi ei ihan noin paha, mutta on se paljon enemmän omassa huoneessaan ku vaikka minä. Ei suoranaisesti välttele silleen että pystyy kyllä hakeen ruokaa normaalisti mut aika vähän puhuu kuitenkin ja jatkuvasti vaan pelailee omas huoneessaan. Poikkeuksena se jos on kavereidensa kanssa jossain juomassa ja joskus kyllä on meidänkin kanssa mutta yleensä harvemmin sitä näkee. Kännissä on myös vähän uhkaava ja on rikkonu paljon raivokohtausten aikana esim auton ikkuna ja ovenkahva. (Vihaan noita sen raivokohtauksia ja etenkin nykyään meen helposti paniikkiin jos vähänkin tuntuu et se vois taas alkaa raivoo) ja joo työtön on (periaatteessa) sekin mut se on 28. En itekää oikee tiiä mitä tehdä ja oon alkanu luovuttaa koska tuntuu tässä vaiheessa vaan siltä etten jaksa ja se on aiheuttanut mulle niin paljon ahdistusta että haluun nyt jotenki vaa elää omaa elämääni ja olla välittämättä. Ei tosiaan oo tervettä et toinen raivoo niin et joutuu äidin kanssa lähtee muualle omasta kodista. Tiedän että teen ehkä väärin mut en jaksa enää uhrata omaa aivokapasiteettiani sen ongelmiin ku on tässä vittu itelläkin niin vaikeeta et on täysi työ pitää ittensä kasassa [/QUOTE]

En ole robotti