Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 84006" data-attributes="member: 34"><p>Juu basically sama fiilis on tässä ollu :D senpä takia ajattelinkin että oon sitte varmaan jollain tavalla siitä välistä. Asiaa vielä hankaloittaa ja vituttaa suunnattomasti se että uskon että mulla on lievää dysforiaa rinnoista, menkoista ja raskaudesta nyt ainakin, mut ehkä sekin vähän vaihtelee. Mutta aika usein koen vastenmielisyyttä noita asioita kohtaan TOSIN voihan se johtua siitäkin että rintoihin kohdistuu seksuaalista ahdistelua, menkat on niin kivuliaat että pelkään (oikeasti) kuolevani tmv. Ja raskaus nyt ei oo muutenkaan sellanen asia mitä oisin varmaankaan koskaan edes halunnut erityisesti. Että yritä sitten ymmärtää onko siinä dysforiaa vai onko se pelkästään noista asioista. Välillä mua ei haittaa yhtään jos ihmiset ajattelee mut naisena, välillä taas tuntiu että haluisin about piiloutua jonkun hupun suojiin tai jotain kun en halua että ihmiset ajattelee että &quot;toi tyttö&quot; tms. Joten ehkä tää sit vaa on aina tämmöstä edestakasin sahaamista. Sinänsä ei ehkä pitäs yllättää ku kerran &quot;samantyyppistä&quot; oli jo peruskouluikäsenä, välillä &quot;nainen&quot; oli ihan hyvä kuvaus mun sukupuolesta ja välillä taas tuntui siltä että ihan kuin ei oikeestaan olis mitään sanaa sille eikä ainakaan &quot;nainen&quot; tai &quot;mies&quot;. Mutta sitten ku ei vaan pääse eroon siitä ajatuksesta että ei tämä oo valid millään tavalla. On liian paljon tarinoita missä ihmiset on erehtyny omasta sukupuoli-identiteetistään ja tajuaa sen myöhemmin plus sitten on liikaa sitä että muut ihmiset sanoo että ei tota oo olemassa jne joten ei siihen pysty sillon itekää oikee uskomaa</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 84006, member: 34"] Juu basically sama fiilis on tässä ollu :D senpä takia ajattelinkin että oon sitte varmaan jollain tavalla siitä välistä. Asiaa vielä hankaloittaa ja vituttaa suunnattomasti se että uskon että mulla on lievää dysforiaa rinnoista, menkoista ja raskaudesta nyt ainakin, mut ehkä sekin vähän vaihtelee. Mutta aika usein koen vastenmielisyyttä noita asioita kohtaan TOSIN voihan se johtua siitäkin että rintoihin kohdistuu seksuaalista ahdistelua, menkat on niin kivuliaat että pelkään (oikeasti) kuolevani tmv. Ja raskaus nyt ei oo muutenkaan sellanen asia mitä oisin varmaankaan koskaan edes halunnut erityisesti. Että yritä sitten ymmärtää onko siinä dysforiaa vai onko se pelkästään noista asioista. Välillä mua ei haittaa yhtään jos ihmiset ajattelee mut naisena, välillä taas tuntiu että haluisin about piiloutua jonkun hupun suojiin tai jotain kun en halua että ihmiset ajattelee että "toi tyttö" tms. Joten ehkä tää sit vaa on aina tämmöstä edestakasin sahaamista. Sinänsä ei ehkä pitäs yllättää ku kerran "samantyyppistä" oli jo peruskouluikäsenä, välillä "nainen" oli ihan hyvä kuvaus mun sukupuolesta ja välillä taas tuntui siltä että ihan kuin ei oikeestaan olis mitään sanaa sille eikä ainakaan "nainen" tai "mies". Mutta sitten ku ei vaan pääse eroon siitä ajatuksesta että ei tämä oo valid millään tavalla. On liian paljon tarinoita missä ihmiset on erehtyny omasta sukupuoli-identiteetistään ja tajuaa sen myöhemmin plus sitten on liikaa sitä että muut ihmiset sanoo että ei tota oo olemassa jne joten ei siihen pysty sillon itekää oikee uskomaa [/QUOTE]

En ole robotti