Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 90165" data-attributes="member: 34">Lisäksi oon todella omissa maailmoissa aina niin kun varmaan näistä spämmeistäkin huomaa, kirjottelen itsekseni kaikkee ja tällee mutta kavereilleni en avaudu tällä tavalla paitsi joskus harvoin. Muistan kuinka ihan pienenä mua vitutti muut lapset ja ne leikki aina jotenkin väärällä tavalla verrattuna muhun. Sama vitutus on kyllä edelleen läsnä, mua aina vaan vituttaa mun kaverit eikä ne ikinä tajua mistään mitään, kukaan ei tajua asioita kuten mä ja sitä rataa. Eikä kyse oo narsismista kai, en mä sinänsä ajattele että oisin jotenki ylivertaisen paras ihminen (pikemminkin mulla on huonohko itsetunto???) mutta muut ei vaan tajua mua enkä mä niitä niin se alkaa vituttamaan helposti. Tuntui joskus aikoinaan siltä että parempi leikkiä vaan yksikseen niin ei oo ongelmia. Vaikka sinänsä tykkäsin kavereistani ihmisinä mutta kun ei ne vaan tajunnut mistään mitään ja mä aina halusin leikkiä omalla tavallani ja sit muut tuli siihen sekoilemaan joten mun fiilis oli että mitä vittua. Joskus omissa synttärijuhlissani ehkä about 5-vuotiaana muistan kuinka ahistuin ja suutuin tosi paljon jostain leikistä jonkun kaverini kanssa ja sillon jo tuntu että oon aikas erilainen kuin muutNäitä esimerkkejä ois varmaan aika paljon mut..... Juuh. Tuntuu että voisin jo diagnosoida itelleni autismin ja ainiin epäilihän yks mun kaverikin sitä kerran mulla. Sit sanoin äitille ja se oli ihan sitä mieltä ettei mulla mitään autismia ole</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 90165, member: 34"] Lisäksi oon todella omissa maailmoissa aina niin kun varmaan näistä spämmeistäkin huomaa, kirjottelen itsekseni kaikkee ja tällee mutta kavereilleni en avaudu tällä tavalla paitsi joskus harvoin. Muistan kuinka ihan pienenä mua vitutti muut lapset ja ne leikki aina jotenkin väärällä tavalla verrattuna muhun. Sama vitutus on kyllä edelleen läsnä, mua aina vaan vituttaa mun kaverit eikä ne ikinä tajua mistään mitään, kukaan ei tajua asioita kuten mä ja sitä rataa. Eikä kyse oo narsismista kai, en mä sinänsä ajattele että oisin jotenki ylivertaisen paras ihminen (pikemminkin mulla on huonohko itsetunto???) mutta muut ei vaan tajua mua enkä mä niitä niin se alkaa vituttamaan helposti. Tuntui joskus aikoinaan siltä että parempi leikkiä vaan yksikseen niin ei oo ongelmia. Vaikka sinänsä tykkäsin kavereistani ihmisinä mutta kun ei ne vaan tajunnut mistään mitään ja mä aina halusin leikkiä omalla tavallani ja sit muut tuli siihen sekoilemaan joten mun fiilis oli että mitä vittua. Joskus omissa synttärijuhlissani ehkä about 5-vuotiaana muistan kuinka ahistuin ja suutuin tosi paljon jostain leikistä jonkun kaverini kanssa ja sillon jo tuntu että oon aikas erilainen kuin muut Näitä esimerkkejä ois varmaan aika paljon mut..... Juuh. Tuntuu että voisin jo diagnosoida itelleni autismin ja ainiin epäilihän yks mun kaverikin sitä kerran mulla. Sit sanoin äitille ja se oli ihan sitä mieltä ettei mulla mitään autismia ole [/QUOTE]

En ole robotti