Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Okei mut miks täs käy aina näin
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 15909" data-attributes="member: 34"><p>Ihan sama mitä teen ni aina päädyn siihen tilaan etten pysty ajattelee ketää muuta. Välillä ajattelen muitakin, esim hessua, välillä ihan vitun paljonki, mut yleensä aina jossain vaiheessa tulee vaan se piste kun ei pysty enää ajattelemaankaan ketään muuta ku timppaa. Siis se tunne on niin outo. Ihan ku kaikki ois täysin turhaa ilman sitä. Ihan ku jotenki tulevaisuutta ajatellessa kaikki tuntuis niin väärält jos olisin <em>kenen tahansa muun</em> kanssa? Jostain syystä mä en vaan pysty tähän. En osaa selittää sanoilla miten syvästi tää tuntuu.</p><p></p><p>Mä en osaa. Siis mä en kirjaimellisesti osaa ajatella ketään muuta. Totta kai mä välillä ajattelen joitain muitakin. Mut aina tää sama asia vaan tapahtuu. Rupeen ajattelee asioita for real ja tajuun joka kerta sen saman: et mikään muu ei tunnu oikeelta. Mä en ymmärrä enää mikä siinä on. Oonko mä vaan niin saatanan rakastunu ja se ottaa aikansa et rupeen oikeesti pääsemään yli? Must tuntuu et mä en ikinä pääse yli. Mä en tiedä edes mikä siinä ihmisessä on, mut en oo ikinä elämässäni tuntenu mitään tän kaltasta. Yleensä kukaan ei pysty pysäyttämään mua tällä tavalla. Oon yleensä jumissa ihmisissä ehkä pari viikkoa, mut en juuri koskaan oo näin sekasin. Mä en ymmärrä. Voin todennäköisesti ihan rehellisesti sanoa et mulle ei oo käyny tälleen koskaan aiemmin.</p><p></p><p>Mua vaan ahistaa se et miks näin käy aina. Tää on tuskaa. Eka oon sillee jeejee hessu on rakas mut sit iskee taas se älytön tunnevyöry timppaa kohtaan ja tajuun et mikään ei vittu merkkaa mitään ilman sitä. Tuntuu niiku mikään ei ois edes totta. Tuntuu Niiku mul ei ois mitään muuta <em>vaihtoehtoa. </em>Joko timppa tai ei kukaan. Mikä tuntuu helvetin oudolta koska niiku... Hessu? Mut? Silti kaikki tuntuu feikilt ilman timbee.</p><p></p><p>Mut emt ehkä tää ny o vaa sitä et nää tunteet vaa vaihtelee nii pahasti. Ehkä nyt taas... Tunteet on vaa liia voimakkaita timppaa kohtaa. Mut ehkä taas jossain kohtaa pystyn miettii hessuuki. Mut joo emmä tiiä, tää tunne on niin voimakas et tekee kipeetä. Tuntuu niiku en kestäis olla olemassa oikeesti. Sillee pakko vetää kännit tai jotain ku en vaa kestä tätä.</p><p></p><p>Voi hemmetti oikeest. Miten tää aina menee näin. Timpal on joku sellanen vaikutus muhun mitä kellään muulla ei oo ainakaan noin pahasti. Muistan kyllä kuinka pahasti rakastuin hessuunki, mut mikää ei oo ikinä ollu niin tuskallista ku tunteet timppaa kohtaan. Eikä ne mee ikinä pois. Ei saatana ku mä en enää tiedä mitä mä voin tehdä. Oon oikeesti jo luopunut kokonaan toivosta et pääsisin yli. Mä en ihan rehellisesti sanottuna usko että pääsen ikinä yli timpasta. Meen oikeest johonki paniikkii ???</p><p></p><p>Toisaalta vittumaisinta on se vaihtelu, koska välil tuntuu et pystyisin olla jonkun muun kanssa ja välil tuntuu et ei ole vaan olemassa mitään muuta vaihtoehtoa ku timppa. Oon niin jumissa mä en kestä näitä tunteita. No, kai mun täytyy nyt taas sit yrittää jaksaa tää vaihe.</p><p></p><p>Naurattaa että ajattelin monta päivää oikeestaan pelkästään timppaa, sit aloin joskus eilen???? Ajattelee hessua ja tõnua myös jaaaaa nyt tänää taas tuli sellanen olo et ei oo edes ketään muuta olemassa ku timppa. Et joo. Vaikka toisaalta kuuntelin aikasemmi tänää melkein tunnin mittasen haastattelun mis oli vaan hessu ja tuntu et voi vittu se on cute af mut sen jälkeen katoin haastattelun mis oli vaa timppa ja Hela. Ja kauhee tunnemyrsky taas. Vittu, vaikee keskittyä mihinkään tai kehenkään muuhun ku timppaan. En voi sille mitään et tää menee aina näin. Mikä vittu siinä on. Ehkä mun pitää vaa hyväksyä se et timppa on mun ainoo vaihtoehto? Etten koskaan pääse siitä mihinkään. Helvetti. Kukaan ei koskaan oo saanu mua jumittaa tällä tavalla.</p><p></p><p>Jotenki kaikki ahdistaa mua niin paljon eikä pelkästään tunteet vaan myös se miten mun on pakko tietää aina mitä tunnen. Jos oon epävarma niin en kestä sitä yhtään. Mun on pakko aina tietää mikä tilanne on ja jos se on epäselvää niin en kestä olla.</p><p></p><p>Vitun vittu että vihaan itteeni. En ymmärrä miten ihminen voi olla näin heikko. Ihan sama mitä yritän nii mikään ei muuta mun tunteita sitä kohtaan ikinä. Voi helvetti. Ei se oo sattumaa et sil on ihan helvetisti enemmän muistioit ku kellää muulla. Se näyttää ihan oikeesti olevan totta ettei kukaan muu oo sama asia. Ei se nyt sattumalta oo niin et hups yhtäkkiä vaan kirjotin timpasta enemmän muistioit ku kenestäkään koskaan, eiköhän siihen oo syynä se etten rakasta ketään muuta niiku timppaa, en ketään. Et ... Ok sitten. Huoh itken, paras varmaan karata ulos itkemään et voi rauhas nyyhkiä.</p><p></p><p>Alan oikeest uskoo siihen teoriaa et oon niin kiintyny siihen tän meiän kasvojen samanlaisuuden takia, oon ihan varma että johtuu siitä. Huoh ahistaa niin vitusti liikaa, mun on pakko vaan hyväksyä se että must tuntuu tältä. En tiedä miten mut mun on pakko. En saa muutettua mun tunteita ni se on vaa hyväksyttävä et asia on nyt näin. Ehkä se joskus muuttuu tai sit ei muutu koskaan ja oon aina kusessa siihe. Helvetti että kaiken oli sit pakko johtaa just tähän. Voi hitto vie kun itkettää.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 15909, member: 34"] Ihan sama mitä teen ni aina päädyn siihen tilaan etten pysty ajattelee ketää muuta. Välillä ajattelen muitakin, esim hessua, välillä ihan vitun paljonki, mut yleensä aina jossain vaiheessa tulee vaan se piste kun ei pysty enää ajattelemaankaan ketään muuta ku timppaa. Siis se tunne on niin outo. Ihan ku kaikki ois täysin turhaa ilman sitä. Ihan ku jotenki tulevaisuutta ajatellessa kaikki tuntuis niin väärält jos olisin [I]kenen tahansa muun[/I] kanssa? Jostain syystä mä en vaan pysty tähän. En osaa selittää sanoilla miten syvästi tää tuntuu. Mä en osaa. Siis mä en kirjaimellisesti osaa ajatella ketään muuta. Totta kai mä välillä ajattelen joitain muitakin. Mut aina tää sama asia vaan tapahtuu. Rupeen ajattelee asioita for real ja tajuun joka kerta sen saman: et mikään muu ei tunnu oikeelta. Mä en ymmärrä enää mikä siinä on. Oonko mä vaan niin saatanan rakastunu ja se ottaa aikansa et rupeen oikeesti pääsemään yli? Must tuntuu et mä en ikinä pääse yli. Mä en tiedä edes mikä siinä ihmisessä on, mut en oo ikinä elämässäni tuntenu mitään tän kaltasta. Yleensä kukaan ei pysty pysäyttämään mua tällä tavalla. Oon yleensä jumissa ihmisissä ehkä pari viikkoa, mut en juuri koskaan oo näin sekasin. Mä en ymmärrä. Voin todennäköisesti ihan rehellisesti sanoa et mulle ei oo käyny tälleen koskaan aiemmin. Mua vaan ahistaa se et miks näin käy aina. Tää on tuskaa. Eka oon sillee jeejee hessu on rakas mut sit iskee taas se älytön tunnevyöry timppaa kohtaan ja tajuun et mikään ei vittu merkkaa mitään ilman sitä. Tuntuu niiku mikään ei ois edes totta. Tuntuu Niiku mul ei ois mitään muuta [I]vaihtoehtoa. [/I]Joko timppa tai ei kukaan. Mikä tuntuu helvetin oudolta koska niiku... Hessu? Mut? Silti kaikki tuntuu feikilt ilman timbee. Mut emt ehkä tää ny o vaa sitä et nää tunteet vaa vaihtelee nii pahasti. Ehkä nyt taas... Tunteet on vaa liia voimakkaita timppaa kohtaa. Mut ehkä taas jossain kohtaa pystyn miettii hessuuki. Mut joo emmä tiiä, tää tunne on niin voimakas et tekee kipeetä. Tuntuu niiku en kestäis olla olemassa oikeesti. Sillee pakko vetää kännit tai jotain ku en vaa kestä tätä. Voi hemmetti oikeest. Miten tää aina menee näin. Timpal on joku sellanen vaikutus muhun mitä kellään muulla ei oo ainakaan noin pahasti. Muistan kyllä kuinka pahasti rakastuin hessuunki, mut mikää ei oo ikinä ollu niin tuskallista ku tunteet timppaa kohtaan. Eikä ne mee ikinä pois. Ei saatana ku mä en enää tiedä mitä mä voin tehdä. Oon oikeesti jo luopunut kokonaan toivosta et pääsisin yli. Mä en ihan rehellisesti sanottuna usko että pääsen ikinä yli timpasta. Meen oikeest johonki paniikkii ??? Toisaalta vittumaisinta on se vaihtelu, koska välil tuntuu et pystyisin olla jonkun muun kanssa ja välil tuntuu et ei ole vaan olemassa mitään muuta vaihtoehtoa ku timppa. Oon niin jumissa mä en kestä näitä tunteita. No, kai mun täytyy nyt taas sit yrittää jaksaa tää vaihe. Naurattaa että ajattelin monta päivää oikeestaan pelkästään timppaa, sit aloin joskus eilen???? Ajattelee hessua ja tõnua myös jaaaaa nyt tänää taas tuli sellanen olo et ei oo edes ketään muuta olemassa ku timppa. Et joo. Vaikka toisaalta kuuntelin aikasemmi tänää melkein tunnin mittasen haastattelun mis oli vaan hessu ja tuntu et voi vittu se on cute af mut sen jälkeen katoin haastattelun mis oli vaa timppa ja Hela. Ja kauhee tunnemyrsky taas. Vittu, vaikee keskittyä mihinkään tai kehenkään muuhun ku timppaan. En voi sille mitään et tää menee aina näin. Mikä vittu siinä on. Ehkä mun pitää vaa hyväksyä se et timppa on mun ainoo vaihtoehto? Etten koskaan pääse siitä mihinkään. Helvetti. Kukaan ei koskaan oo saanu mua jumittaa tällä tavalla. Jotenki kaikki ahdistaa mua niin paljon eikä pelkästään tunteet vaan myös se miten mun on pakko tietää aina mitä tunnen. Jos oon epävarma niin en kestä sitä yhtään. Mun on pakko aina tietää mikä tilanne on ja jos se on epäselvää niin en kestä olla. Vitun vittu että vihaan itteeni. En ymmärrä miten ihminen voi olla näin heikko. Ihan sama mitä yritän nii mikään ei muuta mun tunteita sitä kohtaan ikinä. Voi helvetti. Ei se oo sattumaa et sil on ihan helvetisti enemmän muistioit ku kellää muulla. Se näyttää ihan oikeesti olevan totta ettei kukaan muu oo sama asia. Ei se nyt sattumalta oo niin et hups yhtäkkiä vaan kirjotin timpasta enemmän muistioit ku kenestäkään koskaan, eiköhän siihen oo syynä se etten rakasta ketään muuta niiku timppaa, en ketään. Et ... Ok sitten. Huoh itken, paras varmaan karata ulos itkemään et voi rauhas nyyhkiä. Alan oikeest uskoo siihen teoriaa et oon niin kiintyny siihen tän meiän kasvojen samanlaisuuden takia, oon ihan varma että johtuu siitä. Huoh ahistaa niin vitusti liikaa, mun on pakko vaan hyväksyä se että must tuntuu tältä. En tiedä miten mut mun on pakko. En saa muutettua mun tunteita ni se on vaa hyväksyttävä et asia on nyt näin. Ehkä se joskus muuttuu tai sit ei muutu koskaan ja oon aina kusessa siihe. Helvetti että kaiken oli sit pakko johtaa just tähän. Voi hitto vie kun itkettää. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Okei mut miks täs käy aina näin
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja