Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 90329" data-attributes="member: 167">Ite oon aatellut välillä et ois kivaa asuu yksin, mut toisaalta ku miettii niin vaikka en niin usein vapaa-ajalla kavereita nääkään niin mun pikkusisko on samassa huoneessa koko ajan ja muutenkin tulee kaikkien kanssa juteltua vähän väliä niin että sitä ei tule edes ajatelleeksi, joten yksin asuessa pitäis varmaan tavata kavereita tosi usein ettei tulis yksinäinen olo. Pystyn kuitenkin olemaan aika hyvin yksin, mutta en tiedä kuinka hyvin, koska pisimmillään oon ollut yksin päivän.Kuulostaa tosi ikävältä toi sun tilanne. :( Ite tarviin sekä kavereiden että perheen seuraa, mutta perhetuttuja en yleensä tunne hirveen hyvin niin niitten kanssa en sit yleensä myöskään hirveesti juttele. Ja siis itekki luulin aiemmin viihtyväni paremmin yksin, mutta en mä viihdykkään niin hyvin. Tykkään kuitenkin olla sekä yksin että muitten kanssa. Ja jännä ku nykyään koulussa ahdistaa välillä olla yksin ja haluis jutella muille ja yritän keksii, miten pääsis juttelee muille vaikka ala-asteella olin paljon enemmän yksin, eikä se muuten haitannut paitsi välitunneilla, kun ei ollut tekemistä, tai ryhmätöissä, kun ei ollut ryhmää, johon mennä.Voisko toi olla sitä, että on ensin halunnut useammin omaa aikaa, kun koko ajan on muita ihmisiä ympärillä, mutta sitten ajan myötä on sopeutunut siihen ja oppinut nauttimaan enemmän perheen seurasta ja sitten ei enää haluakkaan olla yksin enää niin paljoa, kun on jo tottunut siihen, että on aina perheen kanssa? D:</blockquote>

[QUOTE="Taivaansini, post: 90329, member: 167"] Ite oon aatellut välillä et ois kivaa asuu yksin, mut toisaalta ku miettii niin vaikka en niin usein vapaa-ajalla kavereita nääkään niin mun pikkusisko on samassa huoneessa koko ajan ja muutenkin tulee kaikkien kanssa juteltua vähän väliä niin että sitä ei tule edes ajatelleeksi, joten yksin asuessa pitäis varmaan tavata kavereita tosi usein ettei tulis yksinäinen olo. Pystyn kuitenkin olemaan aika hyvin yksin, mutta en tiedä kuinka hyvin, koska pisimmillään oon ollut yksin päivän. Kuulostaa tosi ikävältä toi sun tilanne. :( Ite tarviin sekä kavereiden että perheen seuraa, mutta perhetuttuja en yleensä tunne hirveen hyvin niin niitten kanssa en sit yleensä myöskään hirveesti juttele. Ja siis itekki luulin aiemmin viihtyväni paremmin yksin, mutta en mä viihdykkään niin hyvin. Tykkään kuitenkin olla sekä yksin että muitten kanssa. Ja jännä ku nykyään koulussa ahdistaa välillä olla yksin ja haluis jutella muille ja yritän keksii, miten pääsis juttelee muille vaikka ala-asteella olin paljon enemmän yksin, eikä se muuten haitannut paitsi välitunneilla, kun ei ollut tekemistä, tai ryhmätöissä, kun ei ollut ryhmää, johon mennä. Voisko toi olla sitä, että on ensin halunnut useammin omaa aikaa, kun koko ajan on muita ihmisiä ympärillä, mutta sitten ajan myötä on sopeutunut siihen ja oppinut nauttimaan enemmän perheen seurasta ja sitten ei enää haluakkaan olla yksin enää niin paljoa, kun on jo tottunut siihen, että on aina perheen kanssa? D: [/QUOTE]

En ole robotti