Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
3
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Olenkohan väsynyt
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 43470" data-attributes="member: 34"><p>Haha en ees kestä ajatella enkä nähä muita ihmisiä. En pysty miettimään mitää muuta ku sitä et kellään muulla ei oo sellasia ongelmia ku mulla. Kaikki muut kelpaa mut mä en. Kaikki muut. Mä en kelpaa koskaan, en ikinä. Ainoastaan jos muutan itteni kokonaan niin sitten ehkä kelpaan. Mut en pysty. En ymmärrä miks ajattelen näin mut niin se vaa on, for real.</p><p></p><p>Se cimorellin you're worth it ni siin alussa se "if i changed everything would i finally be worth it" sattuu niin lujaa koska toi on exactly se mitä tunnen koko ajan. En ees tajuu miten MIKÄÄN voi sattuu näin paljon. Must tuntuu et mikään ei oo aiemmin sattunu näin. Ei edes mun vaarin kuolema ollu näin helvetillistä tuskaa tbh. Ja se on aika paljon koska totta kai se oli ihan hirveetä ja itkin joka päivä siin jonku aikaa mut mitä vittua tää on ehkä pahinta mitä oon ikinä tuntenu. Tai ainakin ihan siellä kärjessä. Ei oo ees mikää läppä. Miten vitussa mun itsetunto edes voi olla näin romuna?</p><p></p><p>Must oikeest tuntuu silt et mun on pakko muuttaa kaikki itessäni. Et en KOSKAAN voi olla worth it tämmösenä. En koskaan, en IKINÄ. Ei oo vaan mahollist. Kaikki muut on tarpeeks hyviä, mä oon ainut joka ei oo. Kaikki muut kelpaa, mä en. En pysty käsittelemään tätä tuskaa mitenkää. Naputtelen tota kuminauhaa ranteesee ja se sattuu helvetisti ja mietin että jos teen sitä tosi paljon ni sit siit ilmeisesti voi tulla mustelmia yms. Joten se vähän pelottaa. Kuitenkaan en oikeen keksi muutakaan keinoa. Mun on pakko tuntee kipua, näköjään.</p><p></p><p>En oikeesti käsitä. Sellaselle joka ei tiiä milt tää tuntuu on varmaan mahdotonta tajuta, kuinka paljon se sattuu, ku tunnet että et vaan saa rakastaa. Tuntuu silt niiku mun sielu murenis. Tuntuu silt et äärimmäisen tärkeetä ja isoo osaa musta ei vaan hyväksytä. Tuntuu et ihan kaikki mitä ikinä tunnen on aina väärin. Aina. Kuka tahansa se kohde onkaan ni se on aina väärä. Joka ikinen kerta. Epäonnistun kerta toisensa jälkeen.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 43470, member: 34"] Haha en ees kestä ajatella enkä nähä muita ihmisiä. En pysty miettimään mitää muuta ku sitä et kellään muulla ei oo sellasia ongelmia ku mulla. Kaikki muut kelpaa mut mä en. Kaikki muut. Mä en kelpaa koskaan, en ikinä. Ainoastaan jos muutan itteni kokonaan niin sitten ehkä kelpaan. Mut en pysty. En ymmärrä miks ajattelen näin mut niin se vaa on, for real. Se cimorellin you're worth it ni siin alussa se "if i changed everything would i finally be worth it" sattuu niin lujaa koska toi on exactly se mitä tunnen koko ajan. En ees tajuu miten MIKÄÄN voi sattuu näin paljon. Must tuntuu et mikään ei oo aiemmin sattunu näin. Ei edes mun vaarin kuolema ollu näin helvetillistä tuskaa tbh. Ja se on aika paljon koska totta kai se oli ihan hirveetä ja itkin joka päivä siin jonku aikaa mut mitä vittua tää on ehkä pahinta mitä oon ikinä tuntenu. Tai ainakin ihan siellä kärjessä. Ei oo ees mikää läppä. Miten vitussa mun itsetunto edes voi olla näin romuna? Must oikeest tuntuu silt et mun on pakko muuttaa kaikki itessäni. Et en KOSKAAN voi olla worth it tämmösenä. En koskaan, en IKINÄ. Ei oo vaan mahollist. Kaikki muut on tarpeeks hyviä, mä oon ainut joka ei oo. Kaikki muut kelpaa, mä en. En pysty käsittelemään tätä tuskaa mitenkää. Naputtelen tota kuminauhaa ranteesee ja se sattuu helvetisti ja mietin että jos teen sitä tosi paljon ni sit siit ilmeisesti voi tulla mustelmia yms. Joten se vähän pelottaa. Kuitenkaan en oikeen keksi muutakaan keinoa. Mun on pakko tuntee kipua, näköjään. En oikeesti käsitä. Sellaselle joka ei tiiä milt tää tuntuu on varmaan mahdotonta tajuta, kuinka paljon se sattuu, ku tunnet että et vaan saa rakastaa. Tuntuu silt niiku mun sielu murenis. Tuntuu silt et äärimmäisen tärkeetä ja isoo osaa musta ei vaan hyväksytä. Tuntuu et ihan kaikki mitä ikinä tunnen on aina väärin. Aina. Kuka tahansa se kohde onkaan ni se on aina väärä. Joka ikinen kerta. Epäonnistun kerta toisensa jälkeen. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Olenkohan väsynyt
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
