Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="asiavirhe" data-source="post: 214573" data-attributes="member: 11760">Ymmärrän kyllä tuon, että jos oli jo valmiiksi lähes toimintakyvytön ahdistuksen takia niin se rajoitettu kontakti muihin ihmisiin voi olla myös kuntouttavaa, kunhan siitä pääsee myös eteenpäin. Hyvä että kasvomaskit auttoi sua käymään koulua. <3 Itselläni osa ongelmista oli osittain olemassa jo ennen koronaa ja osa taas puhkesi vasta niin paljon koronan jälkeen, ettei sitä yksin voi perustellusti syyttää. Minulla on reippaasti koronan jälkeen todettu kaksisuuntainen, joka oireili jo paljon ennen koronaa, sekä heti koronan jälkeen todettu ahdistuneisuushäiriö. Tällä hetkellä tutkitaan myös paniikkihäiriön mahdollisuutta. Olin koronarajoitusten alkaessa 13 ja niiden päättyessä 15. Minusta tuntuu, etten koskaan oikein elänyt tavallista teini-ikää, enkä päässyt siihen kiinni edes koronan jälkeen samalla tavalla kuin muut ikätoverini. Hyppäsin lapsuudesta suoraan aikuisuuteen, mutta jäin jonkinlaiseen välitilaan, nykyisin olen edelleen hyvin riippuvainen vanhemmistani vaikka asun omassa asunnossa ja käyn töissä. Sosiaalisissa tilanteissa olen hyvin kömpelö, mitä en todellakaan ollut vielä ennen koronaa. Alakoulussa olin kaikkien kaveri ja voitin hymypatsaan sekä 2- että 6-luokalla. Lukion alettua minulle oli kehittynyt valtavia ongelmia kommunikoida ikätoverieni kanssa, en tajunnut yhtään mistään yhtään mitään enkä kyennyt ylläpitämään kaverisuhteita jos onnistuin sellaisen solmimaan. Kaiken päälle jouduin vaihtamaan lukiota kesken opintojen, enkä tutustunut uudessa lukiossa kehenkään. Vietin viimeiset kaksi opiskeluvuottani täysin yksin. Toisin sanoen koronarajoitukset toivat minulle sellaisia autismikirjon kaltaisia piirteitä, joita ei ollut ennen koronaa. Olen kuitenkin neurotyypillinen ainakin tämän hetken tietojen mukaan, joten piirteet lienevät yksinkertaisesti sosiaalista ahdistuneisuutta, vaikka en koe että minua varsinaisesti ahdistaisi. En vain yksinkertaisesti osaa sosiaalisia tilanteita, mikä sitten alkaa ahdistaa. Itseäni huomattavasti vanhempien ja huomattavasti nuorempien kanssa tulen kylläkin toimeen. Vasta nyt lukion jälkeen olen alkanut vähitellen oppia uudelleen sosiaalisia taitoja, mutta en edelleenkään vietä vapaa-ajallani aikaa kenekään kanssa, sillä minulla ei ole varsinaisia ystäviä. Kirjoitin koronan aikana paljon, joten kirjallisesti pystyn itseäni ilmaisemaan. Olenkin huomattavasti sosiaalisempi keskustelufoorumeilla ja somessa kuin oikeassa elämässä.</blockquote>

En ole robotti