Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="almanakka" data-source="post: 62771" data-attributes="member: 244">Luulisin että olin keskikastia, varsinkin yläasteella. Ala-asteen alkupuolella olin aika paljon yksin välituntisin, mitä nyt välillä olin mukana joissain luokan yhteisissä leikeissä. Iltapäiväkerhossa oli enemmän seuraa kuin koulussa, vaikka siellä kävikin samoja lapsia joiden kanssa olin tekemisissä koulupäivän aikana.Totta kai niitä inhottaviakin ihmisiä löytyi. En koe että kukaan olisi varsinaisesti kiusannut, mutta joidenkin tiettyjen tyyppien seurassa oli aina jotenkin jännittynyt ja varautunut olo. Minusta oltiin tosi kiinnostuneita, yleensä hyvällä mutta joskus vähän omituisellakin tavalla. Olin monien (&quot;suosittujen&quot;) mielestä jotenkin erikoinen tyyppi, ehkä sen takia että olin niin hiljainen. Minulta kyseltiin paljon kysymyksiä, joskus aika henkilökohtaisia ja vaivaannuttaviakin sellaisia. Kuten jo sanoin, en ollut mitenkään erityisen puhelias, joten luulen että minusta yritettiin leipoa sellaista. Onneksi nuo jutut jäivät ala-asteelle, ja yläaste oli tosi rentoa aikaa. Lukioon mennessä niistä hyypiöistä oli kasvanut ihan kunnollisia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä.Tällainenkin tuli mieleen: Kutosella (ja seiskalla uuteen kouluun siirtymisen jälkeen) n. 7 tytön porukan sisällä kehkeytyi jotain ihan ihmeellistä draamaa, mutta minä olin aina se puolueeton kaveri, joka oli hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Olin yhdessä vaiheessa ainoa, jolle yksi porukan tytöistä suostui puhumaan, vaikken kokenut olleeni hänelle sen oikeudenmukaisempi kuin muutkaan. Onneksi molemmat riidat ratkesivat pian ja kaikki olivat taas kavereita keskenään.</blockquote>

[QUOTE="almanakka, post: 62771, member: 244"] Luulisin että olin keskikastia, varsinkin yläasteella. Ala-asteen alkupuolella olin aika paljon yksin välituntisin, mitä nyt välillä olin mukana joissain luokan yhteisissä leikeissä. Iltapäiväkerhossa oli enemmän seuraa kuin koulussa, vaikka siellä kävikin samoja lapsia joiden kanssa olin tekemisissä koulupäivän aikana. Totta kai niitä inhottaviakin ihmisiä löytyi. En koe että kukaan olisi varsinaisesti kiusannut, mutta joidenkin tiettyjen tyyppien seurassa oli aina jotenkin jännittynyt ja varautunut olo. Minusta oltiin tosi kiinnostuneita, yleensä hyvällä mutta joskus vähän omituisellakin tavalla. Olin monien ("suosittujen") mielestä jotenkin erikoinen tyyppi, ehkä sen takia että olin niin hiljainen. Minulta kyseltiin paljon kysymyksiä, joskus aika henkilökohtaisia ja vaivaannuttaviakin sellaisia. Kuten jo sanoin, en ollut mitenkään erityisen puhelias, joten luulen että minusta yritettiin leipoa sellaista. Onneksi nuo jutut jäivät ala-asteelle, ja yläaste oli tosi rentoa aikaa. Lukioon mennessä niistä hyypiöistä oli kasvanut ihan kunnollisia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä. Tällainenkin tuli mieleen: Kutosella (ja seiskalla uuteen kouluun siirtymisen jälkeen) n. 7 tytön porukan sisällä kehkeytyi jotain ihan ihmeellistä draamaa, mutta minä olin aina se puolueeton kaveri, joka oli hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Olin yhdessä vaiheessa ainoa, jolle yksi porukan tytöistä suostui puhumaan, vaikken kokenut olleeni hänelle sen oikeudenmukaisempi kuin muutkaan. Onneksi molemmat riidat ratkesivat pian ja kaikki olivat taas kavereita keskenään. [/QUOTE]

En ole robotti