Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Minkelii" data-source="post: 43599" data-attributes="member: 32">Poistin tinderin ennen traumoja koska ahdistaa ihan VITUSTI ja itkettää. Ei mua ahdisteltu siellä yhtään mitenkään mutta en vaan jaksa mitään deittailua ja ihan hetken mielijohteesta tein tilin ja katsoin, että miten siellä saan matcheja yms. Jotenkin tuntu raadolliselta ja vähän ällöttävältä paikalta. Kieltäytyminen tuntuu mulle jotenkin vaikealta asialta, pelkäsin oikeastaan koko ajan sitä että joku kysyy mua treffeille ja mun joutuis kieltäytyyn.Sen mä ainakin opin tinderistä, että kannattaa lukea AINA sen esittelyteksti, joka tulee vastaan eikä tehdä päätöstä pelkästään ulkonäön vuoksi. Muuten voi tulla outoja viestejä.Kävin vain uteliaisuuttani katsomassa. Mutta enää en mene siihen paikkaan tai en ainakaan vielä oo valmis ollenkaan mihinkään semmoseen tinderöitiin.Mutta löysin sieltä yhen todella mukavan miehen ainakin juttukaveriks ja sen kaa puhuminen on jotenkin helppoa. Onneks tajusin pyytää siltä someja ennen ku poistin koko tilin. Mutta en usko että sekää jaksaa mua kovin kauan koska mulla aina jää yhteydenpito kokonaan kesken, vaikka mua kiinnostais, sitä paitsi ketään ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Mutta niin, tuntuu etten varmaan koskaan pysty parisuhteeseen, vaikka kuinka oisin ihastunut johonkin, mutta silti kammoan sitoutumista ja etenki treffejä ihan hirveästi. Haaveilen kyllä parisuhteesta öisin mutta sitten todellisuudessa kuitenkin pelkään ihan hirveesti kun sellainen tilanne tulee vastaan että ois oikeesti tsäänssi. Outoa kun haaveissa mä oon aivan joku muu, mutta se ei vastaa todellisuutta ollenkaan. Miksi vitussa en pysty parisuhteeseen? Varmaan niin huono itsetunto ku kaikki menee ihon alle. Pitäis muutenki mennä terapiaan, mutta ootan, kun pääsen ens syksynä osittain omilleni.</blockquote>

En ole robotti