Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
3
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Suhteet, seurustelu & seksuaalisuus
onko kellään semmonen olo ettei muut ihmiset kiinnosta ollenkaan?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 57383" data-attributes="member: 386"><p>ei kertakaikkiaan oo minkäänlaista kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan tai halua nähdä ketään kaveria D: tuntuu kun oisin erakoitumassa täysin.. en tunne kuuluvani mihinkään tai oo kellekään se kaikista tärkein, enkä myöskään tunne kunnon syvää yhteyttä kehenkään. tää fiilis miulla on ollu kauan, heittäisin arviolta ehkä 8 vuotta jopa (ei tosin sillon alussa niin vahvasti, se on voimistunu aina pikkuhiljaa ja vahvimmillaan ollu ehkä viimeset 3 tai 4 vuotta). tuntuu että kaikilla muilla on ystäviä joiden kans he viettää aikaa, miulla ei oikein oo. tai vaikka sillon tällön onkin niin jotain vaan puuttuu niistä kaverisuhteista / en saa niistä mitään irti ja ne ottaa enemmän kun antaa. varmasti sillä on vaikutusta että miulla on keskivaikee/vaikee masennus ja yleistyny ahdistuneisuushäiriö, kyllähän ne todellakin vähentää halua olla muiden kanssa ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta D: masennus latistaa tunne-elämän, ja yleistyny ahdistuneisuus aiheuttaa sit sen kauheen spekulaation ja huolestuneisuuden mun ja toisen ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta.</p><p>tätä on vaikee selittää ja tähän liittyy niin paljon eri ajatuksia, mutta pointti on se että oon rypeny tässä tilanteessa niin kauan etten usko mihinkään ulospääsyyn enää. haluan tuntea syvää yhteyttä, rakastaa muita ja tuntee oloni hyväks ollessani kavereiden kanssa, mutta en vaan pysty siihen. ja yleistyny ahdistuneisuus aiheuttaa muuten sen, etten aina tiiä onko joku kaveri jotenkin ilkee ja feikki vai ylireagoinko pelkästään. tuntuu että ainakin yksi mun kaveri asettaa AINA muut kaverinsa mun etusijalle, mutta tätäkin spekuloin hirveesti että onko tää vaan mun pään tuottamaa hölynpölyä vai totta D: veikkaan että totta, koska hänen kommentit on aina sitä luokkaa et "voin viettää aikaa sun kanssa, jos kukaan muu kaveri ei pysty näkemään". emotionaalinen yksinäisyys on perseestä ja sit kun ei enää itekään oo perillä että onko se pelkästään emotionaalista vai ihan oikeetakin niin tuntuu että sekoan D:</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="haituvainen, post: 57383, member: 386"] ei kertakaikkiaan oo minkäänlaista kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan tai halua nähdä ketään kaveria D: tuntuu kun oisin erakoitumassa täysin.. en tunne kuuluvani mihinkään tai oo kellekään se kaikista tärkein, enkä myöskään tunne kunnon syvää yhteyttä kehenkään. tää fiilis miulla on ollu kauan, heittäisin arviolta ehkä 8 vuotta jopa (ei tosin sillon alussa niin vahvasti, se on voimistunu aina pikkuhiljaa ja vahvimmillaan ollu ehkä viimeset 3 tai 4 vuotta). tuntuu että kaikilla muilla on ystäviä joiden kans he viettää aikaa, miulla ei oikein oo. tai vaikka sillon tällön onkin niin jotain vaan puuttuu niistä kaverisuhteista / en saa niistä mitään irti ja ne ottaa enemmän kun antaa. varmasti sillä on vaikutusta että miulla on keskivaikee/vaikee masennus ja yleistyny ahdistuneisuushäiriö, kyllähän ne todellakin vähentää halua olla muiden kanssa ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta D: masennus latistaa tunne-elämän, ja yleistyny ahdistuneisuus aiheuttaa sit sen kauheen spekulaation ja huolestuneisuuden mun ja toisen ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta. tätä on vaikee selittää ja tähän liittyy niin paljon eri ajatuksia, mutta pointti on se että oon rypeny tässä tilanteessa niin kauan etten usko mihinkään ulospääsyyn enää. haluan tuntea syvää yhteyttä, rakastaa muita ja tuntee oloni hyväks ollessani kavereiden kanssa, mutta en vaan pysty siihen. ja yleistyny ahdistuneisuus aiheuttaa muuten sen, etten aina tiiä onko joku kaveri jotenkin ilkee ja feikki vai ylireagoinko pelkästään. tuntuu että ainakin yksi mun kaveri asettaa AINA muut kaverinsa mun etusijalle, mutta tätäkin spekuloin hirveesti että onko tää vaan mun pään tuottamaa hölynpölyä vai totta D: veikkaan että totta, koska hänen kommentit on aina sitä luokkaa et "voin viettää aikaa sun kanssa, jos kukaan muu kaveri ei pysty näkemään". emotionaalinen yksinäisyys on perseestä ja sit kun ei enää itekään oo perillä että onko se pelkästään emotionaalista vai ihan oikeetakin niin tuntuu että sekoan D: [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Suhteet, seurustelu & seksuaalisuus
onko kellään semmonen olo ettei muut ihmiset kiinnosta ollenkaan?
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
