Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 107991" data-attributes="member: 167">Meillä oli viikko sitten amiksessa semmonen näyttäkeskustelu, jossa mun yks ope sano, että mun pitää olla rohkeempi, ku puhuin jotain siitä, kuinka en aina viittinyt meidän ryhmätyössä olla hirveessä äänessä ja huolehtia kaikista. Mutta sitähän mä olen yrittänyt koko mun melkein 16-vuotisen elämäni ajan. :/Vaikka kuinka yritän puhua enemmän ja olla rohkeampi ja kehitynkin siinä niin silti saan aina kuulla, kuinka olen liian hiljainen ja ujo. Muutama viikko sittenkin mun yks kaveri sano et mun pitäis puhua enemmän vaikka en mä ollut sillon mitenkään erityisen hiljanen ees ja seki hiljasuus mitä mulla oli johtu esim. siitä ku ne ite puhu taukoamatta ja mulla oli vähän surullinen ja vetäytyvä fiilis sillon. Mutta noh, en sanonut tästä sillon, ku se tilanne meni vähän niinku ohi enkä tajunnut tätä ku vasta myöhemmin kotona. :/Multa ollaan aina kysytty, miksi oon niin hiljanen, miksi oon niin ujo yms. Ja vaikka oisin ylittänyt itseni ja ollut erityisen rohkee ja en niin passiivinen uudelle ihmiselle jutellessa niin silti saan jälkikäteen kuulla olleeni tosi ujo. Ja tää harmittaa mua tosi paljon, koska ei oo hirveän kannustavaa, kun kuulee aina tämmösiä kommentteja vaikka niitä ei pahalla tarkotetakaan. Sitte saatan kuulla, kuinka &quot;Voisin muuten jutella sille Sagalle, mut ku se on niin hiljanen&quot; tai &quot;Tääl luokas on enää yks tyyppi mun lisäks. Se ei oikein oo puhunut mitään, mut meidän luokalla kaikki on kivoja.&quot; Eli toisin sanoen se etten oo puhunut niin paljoa (koska kukaan ei puhunut mulle) on negatiivinen asia, mutta koska kuuluin kuitenkin samaan luokkaan niin hän halusi ajatella kaikkia luokkalaisia kivoina, jonka perusteella minäkään en voinut olla surkea tyyppi.Ja sit jos puhunki jollekki tyypille niin saan jälkikäteen kuulla siitä, kuinka häneltä ollaan kysytty &quot;Oliko kiva jutella sille hiljaselle tytölle?&quot;. Niinku anteeks vaan, mulla on nimikin.</blockquote>

[QUOTE="Taivaansini, post: 107991, member: 167"] Meillä oli viikko sitten amiksessa semmonen näyttäkeskustelu, jossa mun yks ope sano, että mun pitää olla rohkeempi, ku puhuin jotain siitä, kuinka en aina viittinyt meidän ryhmätyössä olla hirveessä äänessä ja huolehtia kaikista. Mutta sitähän mä olen yrittänyt koko mun melkein 16-vuotisen elämäni ajan. :/ Vaikka kuinka yritän puhua enemmän ja olla rohkeampi ja kehitynkin siinä niin silti saan aina kuulla, kuinka olen liian hiljainen ja ujo. Muutama viikko sittenkin mun yks kaveri sano et mun pitäis puhua enemmän vaikka en mä ollut sillon mitenkään erityisen hiljanen ees ja seki hiljasuus mitä mulla oli johtu esim. siitä ku ne ite puhu taukoamatta ja mulla oli vähän surullinen ja vetäytyvä fiilis sillon. Mutta noh, en sanonut tästä sillon, ku se tilanne meni vähän niinku ohi enkä tajunnut tätä ku vasta myöhemmin kotona. :/ Multa ollaan aina kysytty, miksi oon niin hiljanen, miksi oon niin ujo yms. Ja vaikka oisin ylittänyt itseni ja ollut erityisen rohkee ja en niin passiivinen uudelle ihmiselle jutellessa niin silti saan jälkikäteen kuulla olleeni tosi ujo. Ja tää harmittaa mua tosi paljon, koska ei oo hirveän kannustavaa, kun kuulee aina tämmösiä kommentteja vaikka niitä ei pahalla tarkotetakaan. Sitte saatan kuulla, kuinka "Voisin muuten jutella sille Sagalle, mut ku se on niin hiljanen" tai "Tääl luokas on enää yks tyyppi mun lisäks. Se ei oikein oo puhunut mitään, mut meidän luokalla kaikki on kivoja." Eli toisin sanoen se etten oo puhunut niin paljoa (koska kukaan ei puhunut mulle) on negatiivinen asia, mutta koska kuuluin kuitenkin samaan luokkaan niin hän halusi ajatella kaikkia luokkalaisia kivoina, jonka perusteella minäkään en voinut olla surkea tyyppi. Ja sit jos puhunki jollekki tyypille niin saan jälkikäteen kuulla siitä, kuinka häneltä ollaan kysytty "Oliko kiva jutella sille hiljaselle tytölle?". Niinku anteeks vaan, mulla on nimikin. [/QUOTE]

En ole robotti