Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="annimetall" data-source="post: 66154" data-attributes="member: 470">Itsehän lähes traumatisoiduin Annabellestä (hyi hemmetti kun se nukke kaatuu siinä ovella) ja Mamasta (demoninen olio, ihme ryömijä), mutta niistä jäi kuitenkin sellainen jännityksen sammumaton jano.Rakastan kauhuelokuvia, mutta kun suuressa osassa osaan ennustaa tulevat tapahtumat, niin ei siinä kauheasti tunnu, että katsoisi kauhuelokuvaa. Osa on niin kliseisiä, että ei voi kuin vain huokailla kun arvaa koko juonen takakansitekstin perusteella.Osa taas on niin naurettavia, että ne tuntuvat rnemmänkin jollekin Scarymovie- tyyppiselle parodialle. Tästä hyvä esimerkki Brightburn.ELI on siitä hyvä, että en osannut ollenkaan odottaa tapahtumia, ja muutenkin sellainen mukavan pahaenteinen ja hieman ahdistava (sairaalakauhuleffa siis kyseessä, Netflix).Muuten, Mama on suosikkini kaikista näkemistäni kauhuelokuvista.</blockquote>