Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Pelkään alkavani tarkkailemaan painoani
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Girlofpunk" data-source="post: 98321" data-attributes="member: 138"><p>voi kuule, tiedän tunteesi. Aloitin murehtimaan omaa kehoani, sen kokoa ja painoani ollessani 15-16 vuotias ja se on jatkunut tähän päivään asti. </p><p>Olen tarkkaillut miten syön, paljonko liikun ja miltä se keho näyttää peilistä katsoessa. Se on todella todella stressaavaa ja myrkyllistä. Toivon että itsekin pääsisin tästä eroon. Olen aina ollut isokokoisempi kuin muut ystäväni. Minulla on isot reidet ja pylly ja leveät hartiat. Koin/koen olevani todella lihava vaikka normi painossa olisinkin. Kukaan ystävistäni tai perheenjäsenistäni eivät ole koskaan sanoneet että olisin isokokoinen tai lihava vaan juuri täydellinen. Oma pääni ei vaan osaa hyväksyä sitä ajattelua että olen hyvä juuri näin.</p><p>18-vuotiaasta saakka olen kuntoillut aktiivisesti ja viimeiset pari vuotta todella paljon, niin että olen saattanut itseni ihan loppuun. Olen pakottanut itseni salille yms vaikka en olisi jaksanut. Pelkään lihomista, kyllä. Pelkään että jos en harrasta liikuntaa, jossain yhdessä yössä painoni nousee monilla monilla kiloilla. Tiedän typerää. Olen muutaman vuoden tarkkaillut syömistäni ja pääni on kieltänyt minulta jopa herkuttelun. Mieti, että pääni sanoo minulle että jos syön yhdenkin keksin, monien vuosien treenaaminen on hukassa ja lihon monta kiloa yhden keksin tai karkin takia. Näin myrkyllinen minun pääni on ja se ahdistaa minua. Syöminen ahdistaa, kotona löhöily ahdistaa koska ajattelen sen lihottavan, pelkään menettäväni järkeni kohta. Joudun jatkuvasti kieltäytymään kaikesta hyvästä ruosta tai herkuttelusta koska pääni hallitsee minua. </p><p>Nyt varsinkin raskausaikana voin sanoa että tämä on ollut helvettiä. Olen treenannut itseni ihan loppuun välillä vaikka minun kuuluisi levätä. En ole syönyt tarpeeksi mitä minun kuuluisi jotta vauvakin saisi ravintonsa, sekä tarvitsen minäkin energiaa jotta jaksan. </p><p>Laskettuun on kohta viikko ja edelleen käyn salilla ja uimassa raatamassa kehoani koska pelkään lisäkiloja mitä raskausaikana voin kerryttää. Tietysti siis painoa on tullut mutta ajattelen sen olevan normaalia koska vauva, kohtu, verenmäärä kasvaa. Olen enemmän turvonnut yms mikä on nostanut painoa, sen ymmärrän sentään, mutta muuten rääkkään itseäni vaikka en enään jaksaisi välttämättä. </p><p></p><p>Toivon että sinä tai kukaan muu ei koskaan koe tälläistä. Jos päästät pääsi hallitsemaan sinua liikaa, sinulle voi käydä näin.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Girlofpunk, post: 98321, member: 138"] voi kuule, tiedän tunteesi. Aloitin murehtimaan omaa kehoani, sen kokoa ja painoani ollessani 15-16 vuotias ja se on jatkunut tähän päivään asti. Olen tarkkaillut miten syön, paljonko liikun ja miltä se keho näyttää peilistä katsoessa. Se on todella todella stressaavaa ja myrkyllistä. Toivon että itsekin pääsisin tästä eroon. Olen aina ollut isokokoisempi kuin muut ystäväni. Minulla on isot reidet ja pylly ja leveät hartiat. Koin/koen olevani todella lihava vaikka normi painossa olisinkin. Kukaan ystävistäni tai perheenjäsenistäni eivät ole koskaan sanoneet että olisin isokokoinen tai lihava vaan juuri täydellinen. Oma pääni ei vaan osaa hyväksyä sitä ajattelua että olen hyvä juuri näin. 18-vuotiaasta saakka olen kuntoillut aktiivisesti ja viimeiset pari vuotta todella paljon, niin että olen saattanut itseni ihan loppuun. Olen pakottanut itseni salille yms vaikka en olisi jaksanut. Pelkään lihomista, kyllä. Pelkään että jos en harrasta liikuntaa, jossain yhdessä yössä painoni nousee monilla monilla kiloilla. Tiedän typerää. Olen muutaman vuoden tarkkaillut syömistäni ja pääni on kieltänyt minulta jopa herkuttelun. Mieti, että pääni sanoo minulle että jos syön yhdenkin keksin, monien vuosien treenaaminen on hukassa ja lihon monta kiloa yhden keksin tai karkin takia. Näin myrkyllinen minun pääni on ja se ahdistaa minua. Syöminen ahdistaa, kotona löhöily ahdistaa koska ajattelen sen lihottavan, pelkään menettäväni järkeni kohta. Joudun jatkuvasti kieltäytymään kaikesta hyvästä ruosta tai herkuttelusta koska pääni hallitsee minua. Nyt varsinkin raskausaikana voin sanoa että tämä on ollut helvettiä. Olen treenannut itseni ihan loppuun välillä vaikka minun kuuluisi levätä. En ole syönyt tarpeeksi mitä minun kuuluisi jotta vauvakin saisi ravintonsa, sekä tarvitsen minäkin energiaa jotta jaksan. Laskettuun on kohta viikko ja edelleen käyn salilla ja uimassa raatamassa kehoani koska pelkään lisäkiloja mitä raskausaikana voin kerryttää. Tietysti siis painoa on tullut mutta ajattelen sen olevan normaalia koska vauva, kohtu, verenmäärä kasvaa. Olen enemmän turvonnut yms mikä on nostanut painoa, sen ymmärrän sentään, mutta muuten rääkkään itseäni vaikka en enään jaksaisi välttämättä. Toivon että sinä tai kukaan muu ei koskaan koe tälläistä. Jos päästät pääsi hallitsemaan sinua liikaa, sinulle voi käydä näin. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Pelkään alkavani tarkkailemaan painoani
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
