Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="asiavirhe" data-source="post: 224162" data-attributes="member: 11760">Hyvä jos olet saanut apua self-helpistä, ei se väärin ole tietenkään. Saahan sekin ajattelemaan ja parhaimmillaan tekemään muutoksia. Joskus niissä vain voi esiintyä hieman mielenkiintoisia, pitkällä tähtäimellä haitallisia neuvoja etenkin ikävien tunteiden lakaisemisesta maton alle tai päinvastoin yliviedystä &quot;oman itsen laittamisesta etusijalle&quot;, joka lopulta johtaa vain itsekeskeisyyteen. Tiettyihin asioihin on vain pakko pakottaa itsensä, viisautta on huomata, milloin se ei ole välttämätöntä.Totta myös, että perusasiat on tärkeää olla kunnossa. Jos senkin jälkeen, kun ne on laittanut kuntoon, sakkaa mielenterveys edelleen pahasti, on ongelma jossain muualla ja apu paikallaan. Itsellänikin on eräs kohtalaisen vakava psykiatrinen diagnoosi alla, jonka perusteella olen &quot;kroonisesti sairas&quot;, mutta pärjään pääsääntöisesti todella hyvin arjessa luultavasti juuri selkeiden rutiinien ja terveellisten elämäntapojen sekä vahvan turvaverkoston ansiosta. Väitän, että valtaosa psykiatrisista diagnooseista on turhia ja lievimmät ongelmat korjaantuvat pelkällä ohjauksella, ongelmien (kuten sen väkivaltaisen parisuhteen) kartoituksella ja mahdollisuuksien mukaan poistolla, sekä elämäntapamuutoksella. Lääkkeiden pitäisi olla viimeinen vaihtoehto kun mikään muu ei toimi, ja edes pitkää terapiaa eivät kaikki tarvitse.</blockquote>

[QUOTE="asiavirhe, post: 224162, member: 11760"] Hyvä jos olet saanut apua self-helpistä, ei se väärin ole tietenkään. Saahan sekin ajattelemaan ja parhaimmillaan tekemään muutoksia. Joskus niissä vain voi esiintyä hieman mielenkiintoisia, pitkällä tähtäimellä haitallisia neuvoja etenkin ikävien tunteiden lakaisemisesta maton alle tai päinvastoin yliviedystä "oman itsen laittamisesta etusijalle", joka lopulta johtaa vain itsekeskeisyyteen. Tiettyihin asioihin on vain pakko pakottaa itsensä, viisautta on huomata, milloin se ei ole välttämätöntä. Totta myös, että perusasiat on tärkeää olla kunnossa. Jos senkin jälkeen, kun ne on laittanut kuntoon, sakkaa mielenterveys edelleen pahasti, on ongelma jossain muualla ja apu paikallaan. Itsellänikin on eräs kohtalaisen vakava psykiatrinen diagnoosi alla, jonka perusteella olen "kroonisesti sairas", mutta pärjään pääsääntöisesti todella hyvin arjessa luultavasti juuri selkeiden rutiinien ja terveellisten elämäntapojen sekä vahvan turvaverkoston ansiosta. Väitän, että valtaosa psykiatrisista diagnooseista on turhia ja lievimmät ongelmat korjaantuvat pelkällä ohjauksella, ongelmien (kuten sen väkivaltaisen parisuhteen) kartoituksella ja mahdollisuuksien mukaan poistolla, sekä elämäntapamuutoksella. Lääkkeiden pitäisi olla viimeinen vaihtoehto kun mikään muu ei toimi, ja edes pitkää terapiaa eivät kaikki tarvitse. [/QUOTE]

En ole robotti