Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="eipitsaa" data-source="post: 12025" data-attributes="member: 291">Oon ollut nyt kevät puoliskon koulusta tosi ahdistunut ja koulu on ollut tosi vastenmielistä ryhmätöiden takia. Ne on mun mielestä tosi rasittavia, koska sosiaaliset tilanteet ahdistavat mua, aivan liikaa. Syksyllä mulla oli vain yksi ryhmätyö, mutta se oli suurimmaksi osaksi itsenäistä työskentelyä. Oon rasituksen takia ollu tekemättä muitakin koulujuttuja. En enää jaksa edes itsenäisiä juttuja kunnolla. Saan kaiken kuitenkin tehtyä.Tiedän, että jonain päivänä mun pitää olla enemmän muiden kanssa tekemisissä. Varsinkin kun meen sellaiseen työhön mikä ei ole enää &quot;yksinäistä työtä&quot;.&nbsp; Tää silti ahdistaa mua ihan sikana, enkä jaksa saada viestejä ryhmäkeskusteluun (joka päivä, melko turhaa, viikonloppuisinkin). Nyt en siis puhu tulevaisuudesta, vaan nykytilanteesta.Tää aiheuttaa ongelmia myös kotona. En jaksa puhua muille ihmisille, enkä ole soittanut kotiin pitkään aikaan. Enkä jaksa puhua kavereille. Täällä tykkään käydä, koska en ole omalla nimellä täällä. En jaksa muitakaan koulu juttuja tai mitään &quot;ylimääräistä&quot;. Tiedän kyllä että selviän tästä, vaikka en pidä tästä, niin olen selvinnyt pahemmistakin tilanteista. Inhoan olla tällainen omissa oloissa viihtyvä, epäsosiaalinen olento.Onko muilla joilla on ollut tällaisia ongelmia? Miten olette selvinneet? Oon mykistänyt ryhmän kokonaan ja katson sitä vain tiettyyn aikaan päivästä (en viikonloppuisin!!!) Oon käynyt psykologilla. Se lähinnä vähätteli mun ongelmia, aika paljonkin. En saanut terapiaa, vaikka olisinkin toivonut sitä. Psykologi ei suostunut tehdä lähetettä, vaikka en kyennyt käydä koulussa. Haluan uskoa, että sillä oli jokin syy miksei se halunnut mun menevän sinne(?) Siitä on kuitenkin kaksi vuotta ja me tavattiin se kaksi vuotta.</blockquote>

[QUOTE="eipitsaa, post: 12025, member: 291"] Oon ollut nyt kevät puoliskon koulusta tosi ahdistunut ja koulu on ollut tosi vastenmielistä ryhmätöiden takia. Ne on mun mielestä tosi rasittavia, koska sosiaaliset tilanteet ahdistavat mua, aivan liikaa. Syksyllä mulla oli vain yksi ryhmätyö, mutta se oli suurimmaksi osaksi itsenäistä työskentelyä. Oon rasituksen takia ollu tekemättä muitakin koulujuttuja. En enää jaksa edes itsenäisiä juttuja kunnolla. Saan kaiken kuitenkin tehtyä. Tiedän, että jonain päivänä mun pitää olla enemmän muiden kanssa tekemisissä. Varsinkin kun meen sellaiseen työhön mikä ei ole enää "yksinäistä työtä". Tää silti ahdistaa mua ihan sikana, enkä jaksa saada viestejä ryhmäkeskusteluun (joka päivä, melko turhaa, viikonloppuisinkin). Nyt en siis puhu tulevaisuudesta, vaan nykytilanteesta. Tää aiheuttaa ongelmia myös kotona. En jaksa puhua muille ihmisille, enkä ole soittanut kotiin pitkään aikaan. Enkä jaksa puhua kavereille. Täällä tykkään käydä, koska en ole omalla nimellä täällä. En jaksa muitakaan koulu juttuja tai mitään "ylimääräistä". Tiedän kyllä että selviän tästä, vaikka en pidä tästä, niin olen selvinnyt pahemmistakin tilanteista. Inhoan olla tällainen omissa oloissa viihtyvä, epäsosiaalinen olento. Onko muilla joilla on ollut tällaisia ongelmia? Miten olette selvinneet? Oon mykistänyt ryhmän kokonaan ja katson sitä vain tiettyyn aikaan päivästä (en viikonloppuisin!!!) Oon käynyt psykologilla. Se lähinnä vähätteli mun ongelmia, aika paljonkin. En saanut terapiaa, vaikka olisinkin toivonut sitä. Psykologi ei suostunut tehdä lähetettä, vaikka en kyennyt käydä koulussa. Haluan uskoa, että sillä oli jokin syy miksei se halunnut mun menevän sinne(?) Siitä on kuitenkin kaksi vuotta ja me tavattiin se kaksi vuotta. [/QUOTE]

En ole robotti