Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Makkachin" data-source="post: 12077" data-attributes="member: 98">Minuakin uuvuttaa ryhmätyöt siitä syystä, että useammilla aivoilla ei ole yhtä kätevää ajatella kuin pelkästään omilla. Jatkuvasti pitää järjestellä etätapaamisia, jotka vievät aikaa ja energiaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan ja omassa tahdissa. Ei haittaisi ryhmätyöt silloin tällöin, mutta mielestäni ryhmätöistä on oikeaa hyötyä vain silloin, kun ryhmän jäsenet tuntee ja heidän ajattelunsa täydentää sopivasti omaa. Nyt useimmiten kukaan ei tunne ketään, kaikki on sekavaa ja kuormittavaa. Tehtävätkin ovat sellaisia, jotka voisi tehdä hyvin yksin, joten todellinen tarkoitus ja innostus oppimiseen katoaa täysin.Ehkä tähän vaikuttaa luonteeni, joka suoriutuu vähän kaikesta paremmin, kun saa pohtia omalla tavallaan sanattomasti. Menen sekaisin, kun pitää ottaa huomioon ja yhteensovittaa monen ihmisen ajattelu. En myöskään pidä siitä, kun pitää esittää sanoin vaiheessa olevaa pohdintaani, vaan suoriudun parhaiten miettimällä kaiken perusteellisesti alusta loppuun. Tähän liittyen, vihaan myös luentojen keskellä olevia keskustelutuokioita, kun itse haluaisin suoraviivaisen luennon ilman keskeytyksiä. Ajatteluni tuntuu katoavan, kun se pitää ilmaista sanoin liian aikaisessa vaiheessa.</blockquote>

[QUOTE="Makkachin, post: 12077, member: 98"] Minuakin uuvuttaa ryhmätyöt siitä syystä, että useammilla aivoilla ei ole yhtä kätevää ajatella kuin pelkästään omilla. Jatkuvasti pitää järjestellä etätapaamisia, jotka vievät aikaa ja energiaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan ja omassa tahdissa. Ei haittaisi ryhmätyöt silloin tällöin, mutta mielestäni ryhmätöistä on oikeaa hyötyä vain silloin, kun ryhmän jäsenet tuntee ja heidän ajattelunsa täydentää sopivasti omaa. Nyt useimmiten kukaan ei tunne ketään, kaikki on sekavaa ja kuormittavaa. Tehtävätkin ovat sellaisia, jotka voisi tehdä hyvin yksin, joten todellinen tarkoitus ja innostus oppimiseen katoaa täysin. Ehkä tähän vaikuttaa luonteeni, joka suoriutuu vähän kaikesta paremmin, kun saa pohtia omalla tavallaan sanattomasti. Menen sekaisin, kun pitää ottaa huomioon ja yhteensovittaa monen ihmisen ajattelu. En myöskään pidä siitä, kun pitää esittää sanoin vaiheessa olevaa pohdintaani, vaan suoriudun parhaiten miettimällä kaiken perusteellisesti alusta loppuun. Tähän liittyen, vihaan myös luentojen keskellä olevia keskustelutuokioita, kun itse haluaisin suoraviivaisen luennon ilman keskeytyksiä. Ajatteluni tuntuu katoavan, kun se pitää ilmaista sanoin liian aikaisessa vaiheessa. [/QUOTE]

En ole robotti