Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="annimetall" data-source="post: 81125" data-attributes="member: 470">Siis en yhtään tiedä, miten reagoida nyt. Äiti tosiaan soitti ja kertoi, että häntä ei enää ole.Tunsin hänet 5. luokalta asti, oltiin ala-asteellakin siis jo samalla luokalla. Yläkoulun lopussa oltiin todella todella läheisiä. Sen jälkeen nähtiin muutamaan kertaan, viimeksi viime kuussa. Tämä on se sama kaveri, jossa puhuin <a href="https://varasija.com/threads/olen-aika-varma-ett%C3%A4-n%C3%A4in-juuri-entisen-luokkakaverini.6085/">tässä keskustelussa</a>.Tuntuu niin epätodelliselta. En vain pysty käsittämään tätä. Miksi pitää viedä elämästäni yksi tärkeimmistä ihmisistä pois?En voi olla syyttämättä itseäni osittain tästä. Olisi pitänyt tehdä jotain, kun hän alkoi asunnonvaltaajaksi. Kun kuulin, että häneltä oli mennyt kämppä alta. Kun hän istui lähikaupan edustalla.Mieleeni vain tulvii niin paljon asioita, iltoja seurakuntakodilla nuortenilloista, Singstar-peleistä, illoista, kun hän vei minut kotiin skootterillaan, tyhmistä keskusteluista matikantunneilla, rippileirin souteluhetkistä, biljardinpeluusta, hiljaisista hetkistä, kun tiesi, että toinen on siinä. Ne pienet hetket, kun huolestuin hänen hyvinvoinnistaan, ja miten muutaman päivän päästä hän tuli taas luokseni ihan normaalisti, viestittelyä keskellä yötä, kun ei saanut unta...Kun nyt listaan näitä asioita, tajuan, kuinka läheisiä oikeasti olimme. En pysty käsittämään tätä. En vain pysty tähän.Kaiken tämän päälle, en edes tiedä, kuinka hän menehtyi. Puhelun aikana äiti taisi sanoa, mutta en joko kuullut tai käsittänyt sitä.</blockquote>

[QUOTE="annimetall, post: 81125, member: 470"] Siis en yhtään tiedä, miten reagoida nyt. Äiti tosiaan soitti ja kertoi, että häntä ei enää ole. Tunsin hänet 5. luokalta asti, oltiin ala-asteellakin siis jo samalla luokalla. Yläkoulun lopussa oltiin todella todella läheisiä. Sen jälkeen nähtiin muutamaan kertaan, viimeksi viime kuussa. Tämä on se sama kaveri, jossa puhuin [URL='https://varasija.com/threads/olen-aika-varma-ett%C3%A4-n%C3%A4in-juuri-entisen-luokkakaverini.6085/']tässä keskustelussa[/URL]. Tuntuu niin epätodelliselta. En vain pysty käsittämään tätä. Miksi pitää viedä elämästäni yksi tärkeimmistä ihmisistä pois? En voi olla syyttämättä itseäni osittain tästä. Olisi pitänyt tehdä jotain, kun hän alkoi asunnonvaltaajaksi. Kun kuulin, että häneltä oli mennyt kämppä alta. Kun hän istui lähikaupan edustalla. Mieleeni vain tulvii niin paljon asioita, iltoja seurakuntakodilla nuortenilloista, Singstar-peleistä, illoista, kun hän vei minut kotiin skootterillaan, tyhmistä keskusteluista matikantunneilla, rippileirin souteluhetkistä, biljardinpeluusta, hiljaisista hetkistä, kun tiesi, että toinen on siinä. Ne pienet hetket, kun huolestuin hänen hyvinvoinnistaan, ja miten muutaman päivän päästä hän tuli taas luokseni ihan normaalisti, viestittelyä keskellä yötä, kun ei saanut unta... Kun nyt listaan näitä asioita, tajuan, kuinka läheisiä oikeasti olimme. En pysty käsittämään tätä. En vain pysty tähän. Kaiken tämän päälle, en edes tiedä, kuinka hän menehtyi. Puhelun aikana äiti taisi sanoa, mutta en joko kuullut tai käsittänyt sitä. [/QUOTE]

En ole robotti