Aku Ankka ja punainen postimerkki
Aku Ankka, kukapa sitä ei rakastaisi? Barksin pitkistä seikkailuista tämä on ehkä suosikkini, koska tarina ei ala sillä verukkeella, että pitäisi lähteä jonnekin. Tarina kantaa itseään jokaisesta Aku Ankan hölmöstä päätöksestä.
Tarinan aluksi voisi olla "jaahas taas tätä", koska Akulla on mielessä "hetkessä rikkaaksi"-ajatus, koska lajittelee postimerkkejään ja sitten luennoituaan pojille tapaa Hannu Hanhen, joka on monen Barksin tarinan "pahis". Tai oikeastaan vastavoima Akulle.
Hannun kohtaamisesta sitten alkaa huikea seikkailu, mikä vie Akun ja pojat Etelä-Amerikan viidakkoihin ja hengenhätään, josta selvitään - ei sudenpentujen käsikirjalla - vaan näennäisen turhalla tarvikkeella, minkä pojat hankkivat ilman oikeaa syytä.
Suurempia sanomatta, Hannu nähtävästi vetää pidemmän korren mutta todellinen voittaja on lopulta Aku Ankka, mitä suurin osa nyky-Akun kirjoittajista ei osaa kirjoittaa.
Taiteesta, Barks on aina ollut suosikkejani ja tässäkään ei petä. Ankkojen ilmeet ovat edelleen sellaisia, että pistäisin Ateneumin seinälle eikä sivuhahmotkaan jää tylsännäköisiksi. Myöskin taustat ovat niin helposti, mutta silti niin yksityiskohtaisesti piirrettyjä, joiden tasolle ei muut yllä.
5/5
