Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 59544" data-attributes="member: 386">Kun on tylsää, tyhjää, vaikeita tunteita, mt-ongelmia, käsittelen niitä syömällä. Yleensä se on kaikkea sokeripitosta, mutta välillä huomaan että saatan syödä tavallistakin ruokaa enemmän kun tarviis. Tuntuu että oon ikuisesti sokeririippuvainen ja tunnesyöjä. Välillä tulee hetkiä kun en pysty olla syömättä herkkuja, ja se himo onkin yleensä älytön.Oli sellanen muutaman kuukauden ajanjakso kun muutin elämäntapani, mutta se menikin sitten toiseen ääripäähän, joka meinaa sitä etten sallinu itelleni mitään herkkuja neljään kuukauteen (lukuun ottamatta Profeel proteiinivanukasta, sokerittomia karkkeja, zero limpparia), aloin myös liikkua aika hulluna ja pian löysin itteni jo tutkailemasta kalorimääriä ja vahtimasta joka ikistä asiaa minkä söin D: Tähän kaikkeen oli syynä järjetön itseviha ja monen vuoden kokemus siitä, että olen kaikkien mielestä liian painava ja että olisin paljon onnellisempi tai näyttäisin paljon paremmalta jos laihtuisin mittoihin x. Jälkeenpäin tajuan kuinka yli se meni ja kuinka paljon miun keho kärsi siitä D:Miusta vaan tuntuu että kun oon aina ollu tavallista pyöreämpi vauvasta asti, niin ei oo mahdollista päästä edes jotenkuten normimittoihin, vaikka siihen lievään ylipainoon, ellen sitten oikeesti kituuta itteeni syömisasioissa. Pitäs kieltää kaikki maholliset herkut ja muut että laihtusin, mut tiiän ettei sekään oo hyvä juttu, vaan pitäs koittaa löytää kultanen keskitie.Välillä tuntuu että oon myös hukassa sen suhteen, mikä on terveellistä syömistä. Kyllähän mie tavallaan sen tiiän joo, mutta esimerkiks kun kerroin rehellisesti fyssarille miun ruokavaliosta niin hänen mielestä se kuulostaa hyvältä mutta äiti taas sano että miun pitäs mm. korvata Luonto+ vadelma -jogurtti maustamattomalla jogurtilla. Fyssari taas ei maininnu mitään negatiivista. Oon sit siinä silleen että ööö kumpaan näistä pitäs uskoa??? Oon vaan niin kyllästyny itteeni. Oon niin kyllästyny isoon kehooni ja siihen etten ikinä koe olevani viehättävä. Oon kyllästyny tähän ainaiseen painon ja syömisen kanssa kamppailuun. Oon kyllästyny siihen etten saa aikaseks tehdä muutosta. Jonain päivänä saatan inhota itteeni yli kaiken ja tuntee kamalaa syyllisyyttä siitä että herkkuja tulee vedettyä joka päivä, toisena taas tuntuu että oon ihan nätti ja en vaan välitä ollenkaan. Koen olevani täysin umpikujassa tän asian kans, ja tuntuu että oon menettäny kaiken itsehillinnän täysin. Ruuasta on vaan tullu miulle sellanen... onni? Asia joka täyttää hetkeks kaiken kurjuuden ja pahan tai tyhjän olon. Mitä tässä voi enää tehdä? Tuosta herkuttelusta vielä sen verran, että yleensä se on sillon tällön napsimista pitkin päivää. Joskus kuitenkin on ollu ihan ahmimistakin, tai ainakin miun mielestä se lasketaan ahmimiseks. Muistan myös yhen viikonlopun kun en oikein pystyny lopettamaan syömistä ja yritin oksentaakin sillon, mutta ei tullu mitään. Oon puhunu tästä psykologille ja ravitsemusterapeutille ja nyt viimesimpänä sille fyssarillekin, mutta vaikka heiltä kuinka neuvoja saankin niin en vaan pysty hyödyntämään niitä. Syöminen hallitsee mua vaikka miun pitäs hallita syömistä. Ei tän näin pitäny mennä. Mie todella pelkään etten saa tehtyä muutosta ja kohta sairastun johonkin.</blockquote>

En ole robotti