Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="mamiya" data-source="post: 126643" data-attributes="member: 176">Paljon on kyllä kuollut sullakin.. Itse en kerennyt myöskään äidin äitiä näkemään, kuoli suht nuorena munasarjasyöpään. Äiti oli sillon parikymppinen, vähän nuorempi kuin minä nyt. Voi lapsi parkoja, ei tuommoisesta ikinä yli pääse. Toivottavasti saivat ja saavat apua asian käsittelyyn, tiedän tapauksia kun lapselta on kuollut vanhempi niin elämä on ollut pelkkää alamäkeä sen jälkeen. =/ itselle molemmat vanhemmat yhtä tärkeitä vaikka ehkä isän kanssa olen läheisempi koska ollaan niin samanlaisia. Mutta yhtä paljon välitän molemmista. Hienoa kuitenkin että pidit äidistäsi huolta, sitä ei kaikki tee vaikka hyvät välit olisikin vaan työntäisi ekan mahdollisuuden tullen laitokseen.Pelon sekaisin tuntein odotan miten hoidot nyt etenee (en pääse sinne hoitoihin edes mukaan koska korona). On tullut mieleen myös että mieskin luultavasti kuolee ennen minua ja jään nuorena leskeksi. Toivon ettei niin käy, mutta kun on useita mt-ongelmia, päihdeongelma, keuhkoahtauma ja läjä muitakin sairauksia (kirjaimellisesti 20kpl kun tehtiin listaa kelan vammaistuki hakemusta varten) niin luultavasti se on edessä. En halua edes miettiä sitä nyt, mutta kuka tietää kauan meillä kellään on aikaa jäljellä. Pitäisi alkaa laittamaan elämää järjestykseen ja oppia nauttimaan siitä.</blockquote>

[QUOTE="mamiya, post: 126643, member: 176"] Paljon on kyllä kuollut sullakin.. Itse en kerennyt myöskään äidin äitiä näkemään, kuoli suht nuorena munasarjasyöpään. Äiti oli sillon parikymppinen, vähän nuorempi kuin minä nyt. Voi lapsi parkoja, ei tuommoisesta ikinä yli pääse. Toivottavasti saivat ja saavat apua asian käsittelyyn, tiedän tapauksia kun lapselta on kuollut vanhempi niin elämä on ollut pelkkää alamäkeä sen jälkeen. =/ itselle molemmat vanhemmat yhtä tärkeitä vaikka ehkä isän kanssa olen läheisempi koska ollaan niin samanlaisia. Mutta yhtä paljon välitän molemmista. Hienoa kuitenkin että pidit äidistäsi huolta, sitä ei kaikki tee vaikka hyvät välit olisikin vaan työntäisi ekan mahdollisuuden tullen laitokseen. Pelon sekaisin tuntein odotan miten hoidot nyt etenee (en pääse sinne hoitoihin edes mukaan koska korona). On tullut mieleen myös että mieskin luultavasti kuolee ennen minua ja jään nuorena leskeksi. Toivon ettei niin käy, mutta kun on useita mt-ongelmia, päihdeongelma, keuhkoahtauma ja läjä muitakin sairauksia (kirjaimellisesti 20kpl kun tehtiin listaa kelan vammaistuki hakemusta varten) niin luultavasti se on edessä. En halua edes miettiä sitä nyt, mutta kuka tietää kauan meillä kellään on aikaa jäljellä. Pitäisi alkaa laittamaan elämää järjestykseen ja oppia nauttimaan siitä. [/QUOTE]

En ole robotti