Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="titi-uuh" data-source="post: 27534" data-attributes="member: 168">Todella hyviä kysymyksiä. Myös todella isoja. Täytyy sulatella hetki.Tai no. Josko kuitenkin joitain keskeneräisiä haja-ajatuksia tähän aikani kuluksi latelisin.Aika paljon oon viime aikoina miettinyt uskontojen roolia näiden kysymyksien pohtimisessa. Siis sitä, miten uskontojen merkityksen rapistuminen on muuttanut arvokysymysten käsittelyn luonnetta yksilöiden elämässä. Koen, että yksilöillä on nykyään iso taakka muodostaa omat individuaaliset käsityksensä maailmasta. On paljolti yksilön omista ponnisteluista kiinni, miten päätyy antoisille lähteille. En yhtään ihmettele uushenkisyyden suosion kasvua.En niinkään ole fiilistellyt uskontojen autoritääristä ulottuvuutta, jossa kaikkien tulisi alistua tiettyihin tarkoin määriteltyihin dogmeihin. Fundamentalismi ei muutenkaan kiehdo. Sen sijaan ajatus löyhästä traditioihin kytkeytymisestä sekä avarasti pureksittujen filosofioiden/teologioiden tarjoamista peilipinnoista on ollut musta kiehtova. Mulla itselläni on siis taustaa äärimmäisen kristinuskovastaisena ihmisenä, mutta viime aikoina olen kohdannut paljon kiehtovaa ajattelua myös kristinuskonkin piirissä.Etenkin arvo- ja moraalikeskustelussa järjen korostaminen on musta monimutkainen asia. Rationalismi voi olla arvo, mutta arvoja ja moraalikäsityksiä ei mielestäni voi täysin rationaalisesti valita. Kuka voi todella määrittää, mikä on järkevin moraalikäsitys? Kaikki ihmisen ajattelu kun tulee aina omien rajoittuneiden linssien läpi, mille voi pahimmillaan olla täysin sokea. Meillä jokaisella on oma uskomusjärjestelmämme, joka on aina vahvasti kytköksissä ympäröivään kulttuuriin sekä yksilön omaan elämänhistoriaan. Monet arvot ja käsitykset kumpuavat sielä ilman että sitä edes huomaa. Ne tuntuvat totuuksilta ja ohjaavat ajatteluamme.En itse usko, että länsimainen* arvojärjestelmä olisi mitenkään objektiivisesti ylivertaisin ja kaikista eniten oikein. En myöskään usko, että kenelläkään on todellista kykyä arvioida asiaa. Hyviä, valistuneita perusteluita voi toki antaa, mutta mitä niidenkin takana lopulta on?Yksi esimerkki länsimaisen arvo- ja moraalikäsitysten heikkouksista on se, että tässä on meneillään aika mittava ympäristökatastrofi. Tää nyt on aika raju yksinkertaistus, mutta ymmärtänette pointtini. Kaiken elollisen arvostaminen ja sen mukaan eläminen ei ole kovin muodikasta.Syväekologiset arvot puhuttelevat mua. Mulla on kuitenkin lisäksi myös pelottavan nihilistisiä keloja, joissa kyseenalaistan kaiken elollisen itseisarvoisuuden. Me elolliset ollaan kauhean kiintyneitä elämään ja suhtaudutaan jotenkin pakkomielteisesti sen jatkuvuuteen, mitä mä en ihan täysin purematta niele. En kylläkään tuo kauhean usein tätä ajatusta esiin, sillä se kuulostaa helposti vastuunvapautuslausekkeelta – ikään kuin mun ei tarvitsisi välittää mistään ja miettiä tekojeni seurauksia. Jos oonkin nihilisti niin oon rakkaudellinen nihilisti, joka haluaa olla mieluummin kiinni ihmisyydessään kuin vaeltaa elämäänsä tyhjänä varjona. Haluan kokea hyvää ja tehdä hyvää, koska se tuntuu hyvältä.Tää on tosi keskeneräinen ajatusrypäs, jota saa kyllä kommentoida.Ai kuultaako täältä yhtään läpi  se että mulla on ollut aika syvä eksistentiaalinen kriisi :DDDDVastasinkohan yhteenkään kysymykseen! Vähän kyllä ryöpsähti, eikä energia oikein riitä koherentimman vastauksen muotoiluun.Semmosta haluaisin itse kysellä, että missä mielestänne näitä arvo- ja moraalikysymyksiä voi tänä päivänä pohtia 1) yksin 2) yhteisesti? Jos ihmistä askarruttaa tällaiset asiat, mihin hänen on mahdollista suunnata?*miten länsimaisuus nyt määritelläänkään</blockquote>

En ole robotti