Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Opiskelu, työ & ammatti
Tein sitten luuseripäätöksen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="immortalem" data-source="post: 68301" data-attributes="member: 367"><p>Ei tuo mikään luuseripäätös ollut. Enemmänkin rohkeaa osata myöntää itselleen, että voimavarat eivät tällä hetkellä riitä. Epämukavuusalueelle meneminen on tiettyyn pisteeseen asti ihan kasvattavaa, mutta silläkin on rajansa. Sinä tunnet itsesi kaikista parhaiten ja tiedät kyllä, missä se raja kulkee. Olen aivan varma, että tekemäsi päätös oli tällä hetkellä juuri se oikea. Kannattaa parannella itsensä rauhassa ennen kuin alkaa tekemään suuria muutoksia. Pidät vaikka välivuosia, siinä ei ole mitään pahaa. Jos tuntuu että voimavarat riittää, sittenhän voit toki katsella niitä kotikaupunkisi opintomahdollisuuksia. Vaihtoehtoja on monia ja se ei ole maailmanloppu, ettet sinne opistoon mennytkään vaikka ymmärrän, että saattaa tällä hetkellä tuntua siltä.</p><p></p><p>Sinäkin olet nuori vielä, joten opintojen kanssa ei ole mikään kiire. Harmillisesti nykyään yritetään kovasti painostaa siihen, että se itselle oikea ala pitäisi löytää heti peruskoulun päätyttyä ja saada koulutus äkkiä pakettiin, jotta pääsee töihin olemaan tehokas ja palvelemaan tätä pakkomieleisesti tuottavuuden ympärille keskittynyttä yhteiskuntaa. Vähemmästäkin tulee paineita asettaa itselleen suuria tavoitteita, mutta ei ihminen toimi niin. Läheskään kaikki eivät löydä sitä omaa alaansa heti ja jos se taideala ei sinusta nyt tuntunutkaan oikealta, se on täysin okei. Kyllä sinä vielä oman juttusi löydät, nämä asiat eivät ole aina niin itsestäänselviä kuin kuvittelisi. Minäkin olin lukion jälkeen niin varma, että menen yliopistoon ja luen itseni kemistiksi, mutta tulikin ilmi että kyseinen ala ei ollutkaan yhtään minun juttuni ja koin epäonnistuneeni jättäessäni sen koulutuksen kesken sen jälkeen, kun olin jo "tuhlannut" kaksi vuotta siihen. No, päädyinkin sitten puolivahingossa toiseen koulutukseen ja tämä on parasta ikinä. Kyllä elämä vie eteenpäin, välillä pitää vaan antautua virran vietäväksi (vaikka se onkin aivan helvetin pelottavaa).</p><p></p><p>Älä lannistu, kaikki järjestyy vielä. Sinä pärjäät kyllä, minä tiedän sen. </p><p></p><p>PS. Sori esseestä.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="immortalem, post: 68301, member: 367"] Ei tuo mikään luuseripäätös ollut. Enemmänkin rohkeaa osata myöntää itselleen, että voimavarat eivät tällä hetkellä riitä. Epämukavuusalueelle meneminen on tiettyyn pisteeseen asti ihan kasvattavaa, mutta silläkin on rajansa. Sinä tunnet itsesi kaikista parhaiten ja tiedät kyllä, missä se raja kulkee. Olen aivan varma, että tekemäsi päätös oli tällä hetkellä juuri se oikea. Kannattaa parannella itsensä rauhassa ennen kuin alkaa tekemään suuria muutoksia. Pidät vaikka välivuosia, siinä ei ole mitään pahaa. Jos tuntuu että voimavarat riittää, sittenhän voit toki katsella niitä kotikaupunkisi opintomahdollisuuksia. Vaihtoehtoja on monia ja se ei ole maailmanloppu, ettet sinne opistoon mennytkään vaikka ymmärrän, että saattaa tällä hetkellä tuntua siltä. Sinäkin olet nuori vielä, joten opintojen kanssa ei ole mikään kiire. Harmillisesti nykyään yritetään kovasti painostaa siihen, että se itselle oikea ala pitäisi löytää heti peruskoulun päätyttyä ja saada koulutus äkkiä pakettiin, jotta pääsee töihin olemaan tehokas ja palvelemaan tätä pakkomieleisesti tuottavuuden ympärille keskittynyttä yhteiskuntaa. Vähemmästäkin tulee paineita asettaa itselleen suuria tavoitteita, mutta ei ihminen toimi niin. Läheskään kaikki eivät löydä sitä omaa alaansa heti ja jos se taideala ei sinusta nyt tuntunutkaan oikealta, se on täysin okei. Kyllä sinä vielä oman juttusi löydät, nämä asiat eivät ole aina niin itsestäänselviä kuin kuvittelisi. Minäkin olin lukion jälkeen niin varma, että menen yliopistoon ja luen itseni kemistiksi, mutta tulikin ilmi että kyseinen ala ei ollutkaan yhtään minun juttuni ja koin epäonnistuneeni jättäessäni sen koulutuksen kesken sen jälkeen, kun olin jo "tuhlannut" kaksi vuotta siihen. No, päädyinkin sitten puolivahingossa toiseen koulutukseen ja tämä on parasta ikinä. Kyllä elämä vie eteenpäin, välillä pitää vaan antautua virran vietäväksi (vaikka se onkin aivan helvetin pelottavaa). Älä lannistu, kaikki järjestyy vielä. Sinä pärjäät kyllä, minä tiedän sen. PS. Sori esseestä. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Opiskelu, työ & ammatti
Tein sitten luuseripäätöksen
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja